Viime viikko oli toiseksi viimeisin esitysviikkomme. Tapasimme ryhmän kanssa jo keskiviikkona teatterilla lämmittelyharjoitusten merkeissä. Iloksemme myös ohjaajamme oli paikalla. :)
Teimme keskiviikkona läpimenon Tuomon ollessa katselijana. Saimme lopuksi palautteen ja seuraavana päivänä esitimme näytelmän. Siihen oli tehty joitakin pieniä muutoksia esim. Karitan tanssikuvioon. Torstain ja perjantain esitykset menivät totutulla rutiinilla läpi.
Olimme aiemmin viikolla saaneet kuulla, että valtiovarainministeri Jutta Urpilainen miehensä kanssa tulisi katsomaan esitystämme lauantaina. Tämä tieto lisäsi ainakin mulla jännitystä melkoisesti. Lisäksi mulla oli tiedossa, että mieheni lisäksi oma perheeni Tampereelta ja paras kaverini olivat tulossa katsomaan esitystämme, joten jännitys oli potenssiin miljoona esityksen alkaessa lauantaina. Koska olemme jo ehtineet tottua jännitykseen, tällä kertaa se paransi omalla kohdallani esitystä. Sopiva jännitys pitää lavalla skarppina ja hereillä, mikäli sen osaa kanavoida oikein. Samoin se parantaa tunneilmaisua, koska jännitys tavallaan pitää "tunnekanavat auki".
Lauantai oli omasta mielestäni parhain suoritukseni ikinä. Perheeni piti esityksestä paljon ja saimme myös kiitokset ja ruusut kiitoskortteineen Jutta Urpilaiselta. Jutta jutteli kanssamme esityksen jälkeen ja tervehti myös perhettäni ja parasta kaveriani. Oli hienoa, että myös Tuomo kävi perhettäni tapaamassa esityksen jälkeen. :)
Huomenna pyörähtää viimeinen esitysviikkomme käyntiin. Enää on kolme esitystä jäljellä eli torstaina, perjantaina ja lauantaina. Loppu jo häämöttää. Aina loppua ajatellessa on mieli haikeana. :(
Tästä kokemuksesta on saanut niin paljon ettei sitä koskaan voi kenellekään täysin ymmärrettävästi selittää. Sitä on löytänyt itsestään asioita ja sellaisia voimavaroja, joiden olemassaolosta ei ole edes tiennytkään. Tästä edelleen kuuluu iso kiitos taitavalle ohjaajallemme Tuomolle, joka on kaikissa tilanteissa jaksanut tukea mua ja uskoa muhun. :)
Tämän lisäksi Tuomo on saanut aikaan tekstin, joka osuvasti kertoo siitä, mitä tämä työttömän elämä oikeastaan on. Koska se on itselle niin tuttua ja totta, sitä aina välillä hämmentyy, koska ei muista, että suurelle osalle ihmisiä, tämä on aivan uusi ja vieras maailma. Siitä huolimatta, että nykymaailmassa kuka tahansa voi milloin tahansa löytää itsensä työttömän saappaista.
- Piia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti