Viime keskiviikkoisen yleisöläpimenon jälkeen on puhaltanut muutoksen tuuli. Nyt olemme varmaan päässeet teatterityön ytimeen. Teatterissa kaikki voi muuttua melkein milloin vain. Eri asioita kokeillaan ja sen mukaisesti toimivatko ne vai eivät, muutos astuu kuvioihin.
Muutoksesta johtuen mulle jäi hieman hämmentynyt olo harjoitusviikon jälkeen. Roolihenkilöäni Karitaa muutettiin tavallaan melko paljonkin vaikka esimerkiksi vuorosanat pysyivät jotakuinkin samoina. Samalla näyttelemisestä tuli mulle haastellisempaa. Vaikka asiat eivät aina ole helppoja, ryhmästä saamani hyvän taustatuen avulla, uskon selviäväni uusista haasteista kunnialla. :)
Ensi viikolla siirrymme ammattinäyttelijöille normaaliin työaikaan eli teemme 2-osaista työpäivää. Olemme harjoituksissa 4 tuntia päivällä ja 3,5 tuntia illalla. Mulle ja muille tämän näytelmän näyttelijöille tämä on uusi asia. Itse hieman jännitän miten jaksan vielä illaksi lähetä takaisin töihin. Mutta eiköhän siihenkin totu. :)
Vahingossa rikkottujen energiajuomapullojen saldo on pysynyt samana eli se on 11. Tähän lisänä se, että harjoituksissa Mikko käytti sen verran nopeita liikkeitä, että Riia sai vahingossa melkein päällensä yhden energiajuomapullon sisällön.
Tahallaan rikottuja salkkuja on edelleen 3 kappaletta. Saimme tänään kokeiluun toisenlaisen salkun. Toivottavasti kestävämpää sorttia olevan.
- Piia
Etusivu
perjantai 24. helmikuuta 2012
keskiviikko 22. helmikuuta 2012
Loppusuora häämöttää
Nyt ollaan siinä vaiheessa että aletaan laittaa palaset paikoilleen ja mennään kohti valmista esitystä. Toisin sanoen hiotaan kohtauksia, esityksen rytmiä ja tehdään valotilanteita ja äänimaailmaa ja viimeistellään lavastusta ja puvustusta. Eikä suinkaan vähäisimpänä myös yleisö alkaa olla mukana läpimenoharjoituksissa. Siis siedätyshoito esiintymisjännityksen suhteen on myös alkanut. Ensimmäinen koko näytelmän läpimeno koeyleisön kanssa oli jännittävä kokemus. Ja luonnollisesti se vaikutti näyttelijöiden tekemiseen sekä positiivisesti että myös hankaloittaen sitä.
Mutta ei ole mitään syytä huoleen, koska jännitys kuuluu näyttelijäntyöhön ja väitän että suurin osa ammattinäyttelijöistä jännittää myös esityksen ensimmäisiä yleisöläpimenoja. Erona on vain se, että rutiinin myötä tuosta jännityksestä tulee energisoiva voimavara joka sytyttää näyttelijän parhaimpaansa. Esiintymisjännityksestä ei mielestäni kannata edes mitenkään erityisesti yrittää päästä eroon, vaan kannattaa vain tunnistaa se ja keskittyä siihen mitä on tekemässä lavalla, eikä siihen että "näkyyköhän tää tonne katsomoon että mua jännittää ihan hirveesti." On tietysti asia erikseen jos jännitys on sitä luokkaa että taju lähtee tai vessa kutsuu, mutta sitten kannattaa nousta ylös lavalta ja jatkaa siihen mihin jäi ennen kuin pimeni. Ja/tai kannattaa myös vaihtaa kalsarit tarvittaessa.
Työtahti ja motivaatio on ollut koko ajan hyvä kaikilla. Tämä viimeinen kolmannes harjoitusprosessia vaatii vielä paljon kärsivällisyyttä kaikilta, mutta uskon vahvasti että saamme aikaan hienon esityksen. Ohjaajana minulla on myös vielä paljon mietittävää jotta tarina tulee kerrotuksi. Me osaamme sen jo ulkoa, mutta myös katsojan joka näkee esityksen ensimmäistä kertaa pitää pysyä mukana alusta loppuun. Teatterin tekemisen paradokseja on se että isoin elementti eli yleisö tulee paikalle vasta loppusuoralla. Entäs jos joskus tekisikin näytelmän sillä tavalla että yleisöä olisi katsomot täynnä viikko tolkulla harjoituksissa ja ensi-illassa ei olisi enää ketään? Ja sen jälkeen myös joka esityksessä vaikka yksi näyttelijä ja lamppu vähemmän? Ja viimeinen sammuttais valot?
- Ohjaaja Tuomo 20.2.2012
Mutta ei ole mitään syytä huoleen, koska jännitys kuuluu näyttelijäntyöhön ja väitän että suurin osa ammattinäyttelijöistä jännittää myös esityksen ensimmäisiä yleisöläpimenoja. Erona on vain se, että rutiinin myötä tuosta jännityksestä tulee energisoiva voimavara joka sytyttää näyttelijän parhaimpaansa. Esiintymisjännityksestä ei mielestäni kannata edes mitenkään erityisesti yrittää päästä eroon, vaan kannattaa vain tunnistaa se ja keskittyä siihen mitä on tekemässä lavalla, eikä siihen että "näkyyköhän tää tonne katsomoon että mua jännittää ihan hirveesti." On tietysti asia erikseen jos jännitys on sitä luokkaa että taju lähtee tai vessa kutsuu, mutta sitten kannattaa nousta ylös lavalta ja jatkaa siihen mihin jäi ennen kuin pimeni. Ja/tai kannattaa myös vaihtaa kalsarit tarvittaessa.
Työtahti ja motivaatio on ollut koko ajan hyvä kaikilla. Tämä viimeinen kolmannes harjoitusprosessia vaatii vielä paljon kärsivällisyyttä kaikilta, mutta uskon vahvasti että saamme aikaan hienon esityksen. Ohjaajana minulla on myös vielä paljon mietittävää jotta tarina tulee kerrotuksi. Me osaamme sen jo ulkoa, mutta myös katsojan joka näkee esityksen ensimmäistä kertaa pitää pysyä mukana alusta loppuun. Teatterin tekemisen paradokseja on se että isoin elementti eli yleisö tulee paikalle vasta loppusuoralla. Entäs jos joskus tekisikin näytelmän sillä tavalla että yleisöä olisi katsomot täynnä viikko tolkulla harjoituksissa ja ensi-illassa ei olisi enää ketään? Ja sen jälkeen myös joka esityksessä vaikka yksi näyttelijä ja lamppu vähemmän? Ja viimeinen sammuttais valot?
- Ohjaaja Tuomo 20.2.2012
Ti 21.2.2012 Laskiainen
Laskiaista vietimme teatteriporukan kanssa roskarukalla. Mukana olivat ohjaaja Tuomo, näyttelijät ja mun tytär Juulia 2v. Laskettiin mäkeä ja paistettiin makkaraa sekä juotiin lämmintä mehua.
Pari tuntia kului mukavasti lämpimässä talvisäässä. Vuorosanat eivät sielläkään unohtuneet vaan seuraavat aina mukana.
Piian esittämään arvoitukseen vastaus on, että lastenrattaiden autoon laittamiseen tarvitaan 5 näyttelijää. :)
- Noora
Pari tuntia kului mukavasti lämpimässä talvisäässä. Vuorosanat eivät sielläkään unohtuneet vaan seuraavat aina mukana.
Piian esittämään arvoitukseen vastaus on, että lastenrattaiden autoon laittamiseen tarvitaan 5 näyttelijää. :)
- Noora
tiistai 21. helmikuuta 2012
Banaanilaatikko ja lisää jännitystä
Tämän viikon alussa Niemi on saanut jälleen erikoisen "vastanäyttelijän". Hänellähän on jo siis tulitikku kaverinaan ja nyt uusimpana on banaanilaatikko, joka ehkä nähdään ensi-illassa riippuen sen kunnosta. Kuinka Niemi selviää erikosine kumppaneineen käy ilmi viimeistään silloin. :)
Maanantaina mä olin todella "hyvässä vedossa" ja pirteänä harjoituksissa. Ilahdutin ohjaajaa ja muita harjoituksissa kauhomalla lattialta olemattomia papereita. Kun Tuomo kysyi mitä ihmettä mä teen, vastasin siihen tietenkin improvisoivani. Todellisuudessa kyse oli ajatuskatkoksesta... Hyvässä lykyssä mun selitys meni läpi! :D
Tänään oli laskiaisrieha, johon en itse valitettavasti päässyt mukaan kuin vasta ihan loppussa. Porukka kertoi, että kivaa oli ollut eikä kukaan ollut tullut pää edellä alas. Hyvä juttu. :)
Huomenna on seuraava läpimeno ja mun kohdalla se tarkoittaa lisää jännitystä. Jännitys kuuluu tähän työhön ja sen kanssa on vain opittava tulemaan toimeen. Eli ei kun vaan lisää jännitykseen siedätystä kehiin!
Vahingossa rikkottujen energiajuomatölkkien saldo on noussut taas. Se on nyt 11. Tähän asti Juhani on yksinomaan rutannut tölkkejä erinomaisella osumatarkkuudella mutta nyt muutkin ovat kantaneet kortensa kekoon. Tuomo tuhosi yhden ja Emilia kolme kertalaakilla! Ihan jännityksellä odotan, mikä on saldo ensi-iltaan mennessä. :)
Muiden pyynnöstä alan pitämään myös tahallaan rikkotujen salkkujen saldoa. Se on mun tietääkseni tällä hetkellä 3.
Tähän lopuksi pieni arvoitus pohdittavaksi. Kuinka monta näyttelijää tarvitaan yksien lastenvaunu rattaiden autoon laittamiseen?
- Piia
Maanantaina mä olin todella "hyvässä vedossa" ja pirteänä harjoituksissa. Ilahdutin ohjaajaa ja muita harjoituksissa kauhomalla lattialta olemattomia papereita. Kun Tuomo kysyi mitä ihmettä mä teen, vastasin siihen tietenkin improvisoivani. Todellisuudessa kyse oli ajatuskatkoksesta... Hyvässä lykyssä mun selitys meni läpi! :D
Tänään oli laskiaisrieha, johon en itse valitettavasti päässyt mukaan kuin vasta ihan loppussa. Porukka kertoi, että kivaa oli ollut eikä kukaan ollut tullut pää edellä alas. Hyvä juttu. :)
Huomenna on seuraava läpimeno ja mun kohdalla se tarkoittaa lisää jännitystä. Jännitys kuuluu tähän työhön ja sen kanssa on vain opittava tulemaan toimeen. Eli ei kun vaan lisää jännitykseen siedätystä kehiin!
Vahingossa rikkottujen energiajuomatölkkien saldo on noussut taas. Se on nyt 11. Tähän asti Juhani on yksinomaan rutannut tölkkejä erinomaisella osumatarkkuudella mutta nyt muutkin ovat kantaneet kortensa kekoon. Tuomo tuhosi yhden ja Emilia kolme kertalaakilla! Ihan jännityksellä odotan, mikä on saldo ensi-iltaan mennessä. :)
Muiden pyynnöstä alan pitämään myös tahallaan rikkotujen salkkujen saldoa. Se on mun tietääkseni tällä hetkellä 3.
Tähän lopuksi pieni arvoitus pohdittavaksi. Kuinka monta näyttelijää tarvitaan yksien lastenvaunu rattaiden autoon laittamiseen?
- Piia
perjantai 17. helmikuuta 2012
Ohi on!
Näytelmän ensimmäinen kokonainen läpiveto on ohi! Kovasta jännityksestä johtuen mulla on hieman "takki tyhjänä"-fiilis. En osannut varautua kuinka paljon edes muutaman uuden katselijan lisääminen yleisöön voi jännittää. Nyt sitten mietityttää miten ihmeessä selviän kokonaisesta yleisöstä?! Onneksi mulla on kuitenkin vahva tuki omassa työryhmässämme. :)
Tuomo oli tyytyväinen meihin. :) Ensimmäiseksi läpivedoksi suorituksemme oli hänen mielestään hyvä ja hän painotti, että jokainen saa olla ylpeä itsestään. Jokaisella - niin hänellä ohjaajana kuin meillä näyttelijöinä- on vielä paljon töitä tiedossa ennen ensi-iltaa mutta hyvällä malilla olemme tässä vaiheessa.
Mä olin iloinen siitä, että Henna (puvustajamme) oli löytänyt Karitalle juuri sopivat hanskat. Ne ovat mulle tärkeä asuste. Taisinpa saada vielä molemmilta eli Hennalta ja Tuomolta suostumuksen siihen, että niihin laitetaan glitteriä!!! :)
Nyt viikonlopun viettoon ja pariksi päivää teatteri pois mielestä. Aika raskaan harjoitteluviikon jälkeen on hyvä levähtää ja keskittyä muuhun kuin vuorosanoihin. Maanantaina hommat sitten jatkuvat tämän erittäin hauskan ja ihanan työryhmän kanssa. :)
- Piia
Tuomo oli tyytyväinen meihin. :) Ensimmäiseksi läpivedoksi suorituksemme oli hänen mielestään hyvä ja hän painotti, että jokainen saa olla ylpeä itsestään. Jokaisella - niin hänellä ohjaajana kuin meillä näyttelijöinä- on vielä paljon töitä tiedossa ennen ensi-iltaa mutta hyvällä malilla olemme tässä vaiheessa.
Mä olin iloinen siitä, että Henna (puvustajamme) oli löytänyt Karitalle juuri sopivat hanskat. Ne ovat mulle tärkeä asuste. Taisinpa saada vielä molemmilta eli Hennalta ja Tuomolta suostumuksen siihen, että niihin laitetaan glitteriä!!! :)
Nyt viikonlopun viettoon ja pariksi päivää teatteri pois mielestä. Aika raskaan harjoitteluviikon jälkeen on hyvä levähtää ja keskittyä muuhun kuin vuorosanoihin. Maanantaina hommat sitten jatkuvat tämän erittäin hauskan ja ihanan työryhmän kanssa. :)
- Piia
Tekniikkaa ja jännitystä
Tällä harjoitusviikolla ollaan saatu harjoituksiin mukaan tekniikka eli näytelmän äänimaailma ja jonkun verran valoja. Emme kuitenkaan ole pilkkopimeässä tähänkään asti harjoitelleet vaikka kerran kokeilimme onnistuisivatko Mikko ja Riia tulemaan lavalle pimeässä. Valojen syttyessä kumpikaan ei ollut löytänyt paikalleen ja Mikko taisi hapuilla, että missä se penkki on. :D En tiedä aikooko Tuomo, että vielä kokeilisimme tätä uudestaan. Hänellä kun on tapana toisinaan muuntautua Teletapiksi ja hihkaista, että "Uudestaan!" :D
Tähän harjoitusviikkoon mahtuu myös yksi Tuomon neronleimauksista. Se koostuu roolihahmo Riiasta ja hänelle osoitetusta ohjeesta näyttää Nykäsen Matilta. Eräs näytelmän kohtauksista saatiin tämän ansiosta toimimaan erittäin hyvin. Tämän valtaisan ponnistuksen jälkeen seuraavalla tauolla Tuomo heittäytyi varsin onnellisen oloisena Niemen patjalle tummasuklaalevynsä kanssa kölöttelemään. Emilialla on tästä tilanteesta kuvatodiste, jonka me ehkä julkistamme vielä täällä blogissa... Koska tällä viikolla jokainen meistä on ollut enemmän tai vähemmän väsynyt, Niemellä on ollut hieman hommaa patjansa puolustamisessa.
Tänään iltapäivällä on mulle ja ehkäpä muillekin jännä paikka, kun ensimmäistä kertaa teemme koko näytelmän läpivedon. Meille tulee katselijoitakin paikalle eli yleisöön "siedättäminen" aloitetaan. Toivottavasti muistan tulla lavalle ja poistua sieltä oikeissa kohdissa. Vuorosanojen muistaminenkin olisi tietty hyvä juttu.
Mun tämän hetkisen tietoni mukaan vahingossa rikottujen energiajuoma tölkkien saldo on noussut jälleen yhdellä eli se on 7. Juhanin osumatarkkuus ei petä! :D
- Piia
Tähän harjoitusviikkoon mahtuu myös yksi Tuomon neronleimauksista. Se koostuu roolihahmo Riiasta ja hänelle osoitetusta ohjeesta näyttää Nykäsen Matilta. Eräs näytelmän kohtauksista saatiin tämän ansiosta toimimaan erittäin hyvin. Tämän valtaisan ponnistuksen jälkeen seuraavalla tauolla Tuomo heittäytyi varsin onnellisen oloisena Niemen patjalle tummasuklaalevynsä kanssa kölöttelemään. Emilialla on tästä tilanteesta kuvatodiste, jonka me ehkä julkistamme vielä täällä blogissa... Koska tällä viikolla jokainen meistä on ollut enemmän tai vähemmän väsynyt, Niemellä on ollut hieman hommaa patjansa puolustamisessa.
Tänään iltapäivällä on mulle ja ehkäpä muillekin jännä paikka, kun ensimmäistä kertaa teemme koko näytelmän läpivedon. Meille tulee katselijoitakin paikalle eli yleisöön "siedättäminen" aloitetaan. Toivottavasti muistan tulla lavalle ja poistua sieltä oikeissa kohdissa. Vuorosanojen muistaminenkin olisi tietty hyvä juttu.
Mun tämän hetkisen tietoni mukaan vahingossa rikottujen energiajuoma tölkkien saldo on noussut jälleen yhdellä eli se on 7. Juhanin osumatarkkuus ei petä! :D
- Piia
tiistai 14. helmikuuta 2012
"Mä meen niistämään!"
Viime viikko oli allekirjoittaneelle aika rankka harjoitusviikko johtuen flunssasta. Tämän takia Karitan yleisin vuorosana oli ilmoitus: "Mä meen niistämään!" Onneksi tämän viikon alkuun mennessä flunssa on jo helpottanut. :)
Vaikka harjoittelu näin ei-ammattilaiselle on haastavaa, on teatterista ja tästä meidän porukasta tullut ainakin mulle todella tärkeä. Ihan kaiholla ajattelen jo sitä aikaa, kun tämä kaikki on ohi. Flunssasta huolimatta, oli viime viikolla jotenkin mahtava fiilis tulla teatteriin ja kavuta portaat Katariinan kamariin. Koska satuin perjantaina olemaan ekana paikalla, oli pukutilat vielä hämärät. Oli kiva sytytellä rauhassa valot ja odottaa milloin porukka tulee paikalle. Silloin tajusin, kuinka kivaa on tulla harjoituksiin. :)
Tulevaisuudessa mua jännittää eniten yleisön edessä suoriutuminen. Unohdanko vuorosanat? Kompastunko? Tiputanko jotain? Kaikista näistä huolimatta uskon, että tästä meidän näytelmästä tulee upea ja onnistunut. On ollut mahtavaa seurata muiden näyttelijöiden työskentelyä ja nähdä miten pikkuhiljaa roolihenkilöt "astuvat esille". Tuntuu hienolta, kun toiset onnistuvat ja kun on ollut hankalia kohtia, itsekin mielessään oikein pinnistelee mukana ja tsemppaa toisia, jotta kuvio saadaan toimimaan. :)
Mulle vaikeinta on ollut ymmärtää roolihenkilöäni Karitaa. Mun kokemukseni mukaan häntä ei ole helppo näytellä, mutta pikkuhiljaa olen alkanut saada kiinni roolistani. Vaikeimpiin kohtiin löytyi yllättävä apukeino nimittäin hanskat! Näin tuli opittua sekin, että puvustuksella on tärkeä osa roolin luomisessa. Mä vaan elän nyt toivossa, että saisin ohjaajan ja puvustajan puhuttua ympäri siihen, että saisin Karitan hanskoihin vähän glitteriä... Siis niinku ihan vähäsen vaan... :D Tuomo ei varmaan olekaan kuullut yhtään liikaa mun glitteritoiveita. Mitä nyt tuumasi, että laitettaisko metsurillekin vähän kimaletta työhanskoihin... :D
Vahingossa rikkottujen energiajuomatölkkien saldo on tällä hetkellä 6.
- Piia
Vaikka harjoittelu näin ei-ammattilaiselle on haastavaa, on teatterista ja tästä meidän porukasta tullut ainakin mulle todella tärkeä. Ihan kaiholla ajattelen jo sitä aikaa, kun tämä kaikki on ohi. Flunssasta huolimatta, oli viime viikolla jotenkin mahtava fiilis tulla teatteriin ja kavuta portaat Katariinan kamariin. Koska satuin perjantaina olemaan ekana paikalla, oli pukutilat vielä hämärät. Oli kiva sytytellä rauhassa valot ja odottaa milloin porukka tulee paikalle. Silloin tajusin, kuinka kivaa on tulla harjoituksiin. :)
Tulevaisuudessa mua jännittää eniten yleisön edessä suoriutuminen. Unohdanko vuorosanat? Kompastunko? Tiputanko jotain? Kaikista näistä huolimatta uskon, että tästä meidän näytelmästä tulee upea ja onnistunut. On ollut mahtavaa seurata muiden näyttelijöiden työskentelyä ja nähdä miten pikkuhiljaa roolihenkilöt "astuvat esille". Tuntuu hienolta, kun toiset onnistuvat ja kun on ollut hankalia kohtia, itsekin mielessään oikein pinnistelee mukana ja tsemppaa toisia, jotta kuvio saadaan toimimaan. :)
Mulle vaikeinta on ollut ymmärtää roolihenkilöäni Karitaa. Mun kokemukseni mukaan häntä ei ole helppo näytellä, mutta pikkuhiljaa olen alkanut saada kiinni roolistani. Vaikeimpiin kohtiin löytyi yllättävä apukeino nimittäin hanskat! Näin tuli opittua sekin, että puvustuksella on tärkeä osa roolin luomisessa. Mä vaan elän nyt toivossa, että saisin ohjaajan ja puvustajan puhuttua ympäri siihen, että saisin Karitan hanskoihin vähän glitteriä... Siis niinku ihan vähäsen vaan... :D Tuomo ei varmaan olekaan kuullut yhtään liikaa mun glitteritoiveita. Mitä nyt tuumasi, että laitettaisko metsurillekin vähän kimaletta työhanskoihin... :D
Vahingossa rikkottujen energiajuomatölkkien saldo on tällä hetkellä 6.
- Piia
Peruspäivä teatterin kahviossa
Jouduimme Katariinan kamarin näyttämöltä evakkoon kattoremontin takia joten tämän alkuviikon ainakin nyt sitten harjoitellaan teatterin kahviossa. Lavastuksemmekin on yhtä näyttävä kuin näyttämökin. Mutta silti näyttelijöiden onnistuminen saa ohjaajankin niin innostumaan, että hän meinaa kaatua tuolillaan.
Harjoittelua ei yhtään helpota sekään, että lähes jokaisella näyttelijällä on jotain kremppaa jossain päin kehoa.
Pian kaikki muut näyttelijät ovat tarpeettomia, kun Juhani osaa kaikkien muiden vuorosanat, muttei välillä omiaan - ainakaan oikeissa kohdissa.
- Emilia
Harjoittelua ei yhtään helpota sekään, että lähes jokaisella näyttelijällä on jotain kremppaa jossain päin kehoa.
Pian kaikki muut näyttelijät ovat tarpeettomia, kun Juhani osaa kaikkien muiden vuorosanat, muttei välillä omiaan - ainakaan oikeissa kohdissa.
- Emilia
Kuiskaajan esittely: Pekka
Olen Pekka, 46 vuotta. Toimin tässä näytelmässä kuiskaajana. Tämä on minulle uutta, mutta oppia ikä kaikki. Olen ammatiltani sekatyömies ja perheellinen.
keskiviikko 8. helmikuuta 2012
"Suriseva yllätys" salkussa ja bling bling-sotaa
Viides harjoitusviikko on lähtenyt käyntiin todella väsyneesti ja jähmeästi. Liekö johtuvan näyttelijöiden muistikapasiteetin täyttymisestä vai luonnonvalottomasta näyttämöstä? Väsymystason voi päätellä Niemen ja Karitan sponttaanista niiaustanssista, jota ohjaaja katseli ihmeissään. Ei tainnut kuulua käsikirjoitukseen. :)
Väsymyksestä kielii myös Riian "otsaan kiinni kasvanut" energiajuomatölkki sekä Mikon täydellisen oikeasti lausuttu vuorosana täydellisen väärässä kohdassa. Tässä vaiheessa ohjaaja totesi, että näyttelijän väsymyksen huomaa siitä, kun luovuus kasvaa (ohjaaja tuijotti Riiaa joka keikutti energiajuoma tölkkiä nenänsä päällä) ja päästi näyttelijät kotia siltä päivältä.
Niemen salkkuun yritetään saada mahdutettua hänen pehmeä puolensa. Huonoimpana ideana tuli "suriseva yllätys". :D Katsotaan ensi-illassa mitä salkusta löytyy. ;)
Niemi on myös törmännyt jonkinlaiseen kateuteen koskien hänen yberhienoja bling bling -strassikenkiään. Riian nahkatakki ja kengät ovat myös herättäneet kateutta. Pian kaikkia asuja joudutaan hankkia kaksin kappalein, että kaikki saa kaikkea. Tosin tässä vaiheessa puvustaja sanoo itsensä irti, jos kaikki roolihahmot näyttävät samalta. Ohjaaja lupasi kaikille nahkaa roolivaatteisiinsa, jos kuiskaaja suostuu olemaan "aatamin asussa". Neuvottelut kuiskaajan kanssa ovat vielä kesken... ;)
Vahingossa tuhottujen energiajuoma tölkkien määrä on tällä hetkellä 3 eikä ole kasvanut tällä viikolla (VIELÄ).
- Emilia ja Piia
Väsymyksestä kielii myös Riian "otsaan kiinni kasvanut" energiajuomatölkki sekä Mikon täydellisen oikeasti lausuttu vuorosana täydellisen väärässä kohdassa. Tässä vaiheessa ohjaaja totesi, että näyttelijän väsymyksen huomaa siitä, kun luovuus kasvaa (ohjaaja tuijotti Riiaa joka keikutti energiajuoma tölkkiä nenänsä päällä) ja päästi näyttelijät kotia siltä päivältä.
Niemen salkkuun yritetään saada mahdutettua hänen pehmeä puolensa. Huonoimpana ideana tuli "suriseva yllätys". :D Katsotaan ensi-illassa mitä salkusta löytyy. ;)
Niemi on myös törmännyt jonkinlaiseen kateuteen koskien hänen yberhienoja bling bling -strassikenkiään. Riian nahkatakki ja kengät ovat myös herättäneet kateutta. Pian kaikkia asuja joudutaan hankkia kaksin kappalein, että kaikki saa kaikkea. Tosin tässä vaiheessa puvustaja sanoo itsensä irti, jos kaikki roolihahmot näyttävät samalta. Ohjaaja lupasi kaikille nahkaa roolivaatteisiinsa, jos kuiskaaja suostuu olemaan "aatamin asussa". Neuvottelut kuiskaajan kanssa ovat vielä kesken... ;)
Vahingossa tuhottujen energiajuoma tölkkien määrä on tällä hetkellä 3 eikä ole kasvanut tällä viikolla (VIELÄ).
- Emilia ja Piia
Viisi viikkoa ensi-iltaan
Viisi viikkoa ensi-iltaan! Ollaan siis suurinpiirtein puolivälissä harjoitusprosessissa. Näyttelijät osaavat tekstin lähes kokonaan, vaikka aluksi heistä tuntui että ei sitä opi ikinä. Kuiskaajasta on tässä vaiheessa suuri apu, kun ei tarvitse käsikirjoitus kädessä enää näyttämöllä pyöriä. Jos tulee unohdus, kuiskaaja auttaa eteenpäin.
Esityksen rakenne ja oma tyylilaji alkaa pikkuhiljaa hahmottua ja roolihenkilöistä on syntymässä uskottavia ja mielenkiintoisia. Vielä on kuitenkin tekemistä meillä kaikilla; niin ohjaamossa kuin lavallakin. Tekniikkaa, valoja ja ääniä on saatu mukaan tukemaan näytelmän maailman rakentumista. Tällä viikolla saimme myös omat lavasteet joten enää ei tarvitse tuijottaa edellisen näytelmän seiniä!
Nyt on tullut myös se vaihe prosessia, joka vaatii sisua kaikilta. Välillä on väsyttävää ja rasittavaa, kun joudutaan hinkkaamaan jotain pientä asiaa paremmaksi ja toisaalta on paljon jo hyviä juttuja valmiina. Kokemus on minulle opettanut, että väsymyksestä huolimatta kannattaa aina keskittyä sataprosenttisesti ja tehdä kaikkensa joka ikisessä harjoituksessa ja joka ikisessä otossa.
Jos tekee asioita vähän sinne päin tai ajattelee, että "kyllä mää jo tän osaan" tai että "minä tiedän kaiken" niin se ei vie näytelmää eikä kehittymistä milliäkään eteenpäin. Nimittäin on aivan eri asia kuvitella että osaa kuin että osaa. Ja teatterissa kukaan ei osaa kaikkea. Ja vaikka oma juttu toimii, niin vastanäyttelijä ja ohjaaja tarvitsee aina apua! Tämä sääntö, eli parhaansa yrittäminen, vie hyvään lopputulokseen, ja tämä pätee myös ohjaajan työssä.
Näitä sääntöjä opetellaan myös meillä kotona. Poikani 2,5 v. sanoi minulle aamulla, kun olin lähdössä töihin "hyvää työpäivää isi ja oo sitte reippaana siellä että et törmäile kehenkään". Vastasin, että "joo, yritän parhaani" :)
- Tuomo 8.2.2012
Esityksen rakenne ja oma tyylilaji alkaa pikkuhiljaa hahmottua ja roolihenkilöistä on syntymässä uskottavia ja mielenkiintoisia. Vielä on kuitenkin tekemistä meillä kaikilla; niin ohjaamossa kuin lavallakin. Tekniikkaa, valoja ja ääniä on saatu mukaan tukemaan näytelmän maailman rakentumista. Tällä viikolla saimme myös omat lavasteet joten enää ei tarvitse tuijottaa edellisen näytelmän seiniä!
Nyt on tullut myös se vaihe prosessia, joka vaatii sisua kaikilta. Välillä on väsyttävää ja rasittavaa, kun joudutaan hinkkaamaan jotain pientä asiaa paremmaksi ja toisaalta on paljon jo hyviä juttuja valmiina. Kokemus on minulle opettanut, että väsymyksestä huolimatta kannattaa aina keskittyä sataprosenttisesti ja tehdä kaikkensa joka ikisessä harjoituksessa ja joka ikisessä otossa.
Jos tekee asioita vähän sinne päin tai ajattelee, että "kyllä mää jo tän osaan" tai että "minä tiedän kaiken" niin se ei vie näytelmää eikä kehittymistä milliäkään eteenpäin. Nimittäin on aivan eri asia kuvitella että osaa kuin että osaa. Ja teatterissa kukaan ei osaa kaikkea. Ja vaikka oma juttu toimii, niin vastanäyttelijä ja ohjaaja tarvitsee aina apua! Tämä sääntö, eli parhaansa yrittäminen, vie hyvään lopputulokseen, ja tämä pätee myös ohjaajan työssä.
Näitä sääntöjä opetellaan myös meillä kotona. Poikani 2,5 v. sanoi minulle aamulla, kun olin lähdössä töihin "hyvää työpäivää isi ja oo sitte reippaana siellä että et törmäile kehenkään". Vastasin, että "joo, yritän parhaani" :)
- Tuomo 8.2.2012
Mitä on yhteisöteatteri?
Lyhyt määritelmä; joku yhteisö tekee teatteria itselleen tärkeästä aiheesta joko itselleen tai yleisölle. Puolivälissä jonnekin -näytelmässä kokkolalaiset työttömät tekevät esityksen työttömyydestä ja työelämästä yhdessä Kokkolan kaupunginteatterin ja Kokkotyö-säätiön kanssa.
Miten tähän ollaan tultu ja missä ollaan menossa?
Näytelmän ideointi alkoi noin vuosi sitten. Kun mietin teatterin teatterin johtajan kanssa tulevaa näytelmää tai aihetta, niin lopulta työttömyys alkoi tuntua hyvältä (siis näytelmän aiheena ☺). Tulimme siihen tulokseen, että on parasta tehdä tämä näytelmä todellisten asiantuntijoiden kanssa, eli siis tekisimme sen työttömien kanssa. Hyvin pian Kokkotyö-säätiö osoittautui oikeaksi yhteistyökumppaniksi. Ensin ajattelin sovittaa erään olemassaolevan näytelmän työttömyyden maailmaan, mutta lopulta siitä tulikin oma uusi tekstinsä.
Elokuussa etsin kiinnostuneita Kokkotyö-säätiöltä ja heitä löytyikin mukavasti. Pienimuotoisen pääsykokeen kautta valitsin ryhmään viisi näyttelijää. Aikaisemmalla näyttelemiskokemuksella ei ollut merkitystä. Tärkeimmät valintakriteerit olivat aito kiinnostus teatteriin ja kyky ja mahdollisuus sitoutua haastaviin aikatauluihin.
Aloitimme näytelmän maailmaan tutustumisen ja syyskuun aikana kirjoitin loppuun käsikirjoituksen, josta lähdimme sitten liikkeelle. Syksyn aikana kokoonnuimme noin parin viikon välein lukemaan näytelmää. Tammikuun yhdeksännestä olemme sitten harjoitelleet arkisin joka päivä kuutisen tuntia. Olemme harjoitelleet "tekemällä oppii" -periaattella, ilman mitään sen kummempia oppitunteja näyttelemisestä. Ensimmäisen kahden viikon perusteella olen tyytyväinen ja näyttelijät ovat päässeet hyvin vauhtiin. Ryhmä tuntuu viihtyvän hyvin yhdessä ja se, jos mikä on teatterin tekemiselle hyvä lähtökohta.
- Ohjaaja Tuomo 22.1.2012
Lyhyt määritelmä; joku yhteisö tekee teatteria itselleen tärkeästä aiheesta joko itselleen tai yleisölle. Puolivälissä jonnekin -näytelmässä kokkolalaiset työttömät tekevät esityksen työttömyydestä ja työelämästä yhdessä Kokkolan kaupunginteatterin ja Kokkotyö-säätiön kanssa.
Miten tähän ollaan tultu ja missä ollaan menossa?
Näytelmän ideointi alkoi noin vuosi sitten. Kun mietin teatterin teatterin johtajan kanssa tulevaa näytelmää tai aihetta, niin lopulta työttömyys alkoi tuntua hyvältä (siis näytelmän aiheena ☺). Tulimme siihen tulokseen, että on parasta tehdä tämä näytelmä todellisten asiantuntijoiden kanssa, eli siis tekisimme sen työttömien kanssa. Hyvin pian Kokkotyö-säätiö osoittautui oikeaksi yhteistyökumppaniksi. Ensin ajattelin sovittaa erään olemassaolevan näytelmän työttömyyden maailmaan, mutta lopulta siitä tulikin oma uusi tekstinsä.
Elokuussa etsin kiinnostuneita Kokkotyö-säätiöltä ja heitä löytyikin mukavasti. Pienimuotoisen pääsykokeen kautta valitsin ryhmään viisi näyttelijää. Aikaisemmalla näyttelemiskokemuksella ei ollut merkitystä. Tärkeimmät valintakriteerit olivat aito kiinnostus teatteriin ja kyky ja mahdollisuus sitoutua haastaviin aikatauluihin.
Aloitimme näytelmän maailmaan tutustumisen ja syyskuun aikana kirjoitin loppuun käsikirjoituksen, josta lähdimme sitten liikkeelle. Syksyn aikana kokoonnuimme noin parin viikon välein lukemaan näytelmää. Tammikuun yhdeksännestä olemme sitten harjoitelleet arkisin joka päivä kuutisen tuntia. Olemme harjoitelleet "tekemällä oppii" -periaattella, ilman mitään sen kummempia oppitunteja näyttelemisestä. Ensimmäisen kahden viikon perusteella olen tyytyväinen ja näyttelijät ovat päässeet hyvin vauhtiin. Ryhmä tuntuu viihtyvän hyvin yhdessä ja se, jos mikä on teatterin tekemiselle hyvä lähtökohta.
- Ohjaaja Tuomo 22.1.2012
perjantai 3. helmikuuta 2012
Neljäs harjoitusviikko: Kama Sutraa ja käsidesiä
Tänään on saatu näytelmän neljäs harjoitusviikko päätökseensä. Tällä viikolla on keskitytty näytelmän toiseen puoliskoon. Sen ensimmäinen läpiveto tehtiin tänään. Läpivetoa ennen kävi Kokkotyö-säätiön lehtipuolelta kuvaaja ottamassa kuvia säätiön henkilökuntalehteä varten ja osa kuvista tullaan varmaan näkemään täällä blogissakin. On se vaan hyvä, että on työkavereita, joille voi panikoida niinkin tärkeästä asiasta kuin, että onko mun hiukset nyt varmasti hyvin, kun kuvakin otetaan!
Mulle on tullut suurena ja varsin hauskana yllätyksenä se aiheiden määrä, mitä yhden päivän harjoituksissa voidaan käydä läpi. Yhteen päivään voi mahtua kaikkea työttömästä nakista (tähän asti muuten harjoituksissa nakkia on tuurannut tuuraukseen työllistetty kuulakärkikynä) Kama Sutraan. :D Miten Kama Sutra saadaan tungettua työttömyydestä kertovan näytelmän harjoituksiin? Helposti! Tuomo ohjeisti yhtä näyttelijää jotakuinkin tähän tyyliin: "Ota sellainen asento, sellainen kamasutramainen ja joka näyttäisi tosi hankalalta ja epämukavalta..." Juu, meillä ON huumorintajuinen ohjaaja. :D
Koska tällä viikolla sattui niin ikävästi, että tämä huumorintajuinen ohjaajamme sairastui kuumeeseen, saimme työviikon puolessa välissä lämpiöön käsien desinfiointiainetta ja ohjeistuksen sen käytöstä virustaudin leviämisen torjumisessa. Eli käsidesin bakteereita ja viruksia torjuvan vaikutuksen voimin siis etiäpäin!
Ensi viikolla olisi tarkoitus mennä ensimmäistä kertaa koko näytelmä läpi. Päivittelen tänne miten tässä käy. :)
- Piia
Mulle on tullut suurena ja varsin hauskana yllätyksenä se aiheiden määrä, mitä yhden päivän harjoituksissa voidaan käydä läpi. Yhteen päivään voi mahtua kaikkea työttömästä nakista (tähän asti muuten harjoituksissa nakkia on tuurannut tuuraukseen työllistetty kuulakärkikynä) Kama Sutraan. :D Miten Kama Sutra saadaan tungettua työttömyydestä kertovan näytelmän harjoituksiin? Helposti! Tuomo ohjeisti yhtä näyttelijää jotakuinkin tähän tyyliin: "Ota sellainen asento, sellainen kamasutramainen ja joka näyttäisi tosi hankalalta ja epämukavalta..." Juu, meillä ON huumorintajuinen ohjaaja. :D
Koska tällä viikolla sattui niin ikävästi, että tämä huumorintajuinen ohjaajamme sairastui kuumeeseen, saimme työviikon puolessa välissä lämpiöön käsien desinfiointiainetta ja ohjeistuksen sen käytöstä virustaudin leviämisen torjumisessa. Eli käsidesin bakteereita ja viruksia torjuvan vaikutuksen voimin siis etiäpäin!
Ensi viikolla olisi tarkoitus mennä ensimmäistä kertaa koko näytelmä läpi. Päivittelen tänne miten tässä käy. :)
- Piia
Tähän asti tapahtunutta
Puolivälissä jonnekin-näytelmässä oli alunperin roolit viidelle esiintyjälle. Prosessin edistyessä pari näyttelijää on jäänyt pois. Heistä toisen rooliin etsittiin uusi näyttelijä mutta toisen rooli jätettiin näytelmästä kokonaan pois. Neljän hengen ryhmä on ohjaaja Tuomon johdolla tähän asti tutustunut tekstiin ja myös teknistä puolta on harjoiteltu eli sitä, mitä lavalla tapahtuu ja miten ne tapahtuvat. Muutama kommelluskin on matkalle mahtunut; esimerkkinä mainittakoon vahingossa rikki tallatun energiajuomatölkin tapaus.
Kolmannella viikolla keskityttiin tekstin ensimäiseen puoleen ja se mentiin ensimmäistä kertaa kokonaan läpi kolmannen viikon lopulla. Myös puvustusta on tehty eli roolihahmoille on sovitettu erilaisia asuja ja asusteita. Näyttelijät saivat myös itse keksiä taustatarinat esittämilleen rooleille. Niihin voi tutustua täällä blogissa.
Ryhmähenki on hyvä ja paljon on yhdessä naurettu. Vaikka teatterin tekemisen vaikeus tuli yllätyksenä allekirjoittaneelle, on se hyvän huumorintajun omaavan ohjaajan ja kanssanäyttelijöiden seurassa ollut myös todella hauskaa! :D
- Piia
Kolmannella viikolla keskityttiin tekstin ensimäiseen puoleen ja se mentiin ensimmäistä kertaa kokonaan läpi kolmannen viikon lopulla. Myös puvustusta on tehty eli roolihahmoille on sovitettu erilaisia asuja ja asusteita. Näyttelijät saivat myös itse keksiä taustatarinat esittämilleen rooleille. Niihin voi tutustua täällä blogissa.
Ryhmähenki on hyvä ja paljon on yhdessä naurettu. Vaikka teatterin tekemisen vaikeus tuli yllätyksenä allekirjoittaneelle, on se hyvän huumorintajun omaavan ohjaajan ja kanssanäyttelijöiden seurassa ollut myös todella hauskaa! :D
- Piia
keskiviikko 1. helmikuuta 2012
Näyttelijän esittely: Piia
Nimi: Piia
Rooli: Karita
Ikä: 33
Asuinpaikka: Kokkola
Perhe: Aviomies, kaksi saksanpaimenkoiraa, kaksi hamsteria, äiti, isä, isosisko ja pikkuveli
Koulutus: Tradenomi (International Bachelor of Business and Administration)
Ammatti: Työtön
Harrastukset: Koirat, hamsterit, lukeminen, kirjoittaminen, käsityöt, elokuvat, vesijumppa ja nallekarhujen keräily
Inhokit: Sukkapyykki ja kalakeitto
Lempi lainaus: "Rakkaus on musta ruskein merkein."
Rooli: Karita
Ikä: 33
Asuinpaikka: Kokkola
Perhe: Aviomies, kaksi saksanpaimenkoiraa, kaksi hamsteria, äiti, isä, isosisko ja pikkuveli
Koulutus: Tradenomi (International Bachelor of Business and Administration)
Ammatti: Työtön
Harrastukset: Koirat, hamsterit, lukeminen, kirjoittaminen, käsityöt, elokuvat, vesijumppa ja nallekarhujen keräily
Inhokit: Sukkapyykki ja kalakeitto
Lempi lainaus: "Rakkaus on musta ruskein merkein."
Näyttelijän esittely: Emilia
Nimi: Emilia
Rooli: Niemi
Ikä: 22
Syntymäpaikka: Kokkola
Asuinpaikka: Kokkola
Perhe: Avomies, äiti, isä ja pikkuveli
Koulutus: Kauppaopisto 2½ vuotta. Nyt sosiaali- ja terveysalan sekä humanistisen ja kasvatusalan valmentavat opinnot 1 vuotta
Ammatti: Työtön/opiskelija
Rooli: Niemi
Ikä: 22
Syntymäpaikka: Kokkola
Asuinpaikka: Kokkola
Perhe: Avomies, äiti, isä ja pikkuveli
Koulutus: Kauppaopisto 2½ vuotta. Nyt sosiaali- ja terveysalan sekä humanistisen ja kasvatusalan valmentavat opinnot 1 vuotta
Ammatti: Työtön/opiskelija
Näyttelijän esittely: Juhani
Nimi: Juhani
Rooli: Mikko
Ikä: 25
Kotipaikka: Kokkolan Koivuhaka
Olen 25-vuotias nuorimies ja asun Kokkolassa Koivuhaassa. Olen kokeillut jo montaa työtä ja sen jälkeen siirryin teatteriin kokeilemaan haastavaa työtä, eli näyttelemistä. Siitä minulla on jo kokemusta jonkin verran kouluajoilta asti. Luonteeltani olen rauhallinen, avoin ja sosiaalinen sekä tulen kaikkien kanssa toimeen todella hyvin. Huumorilla mennään eteenpäin ja pakko myöntää, että olen aina halukas kokeilemaan uusia haasteita. Jos mitään ei yritä, mitään kokemusta ei voi saada. Olen muutenkin kokenut elämässäni todella paljon, mikä myös antaa paljon tälle työlle sekä muille ihmisille.
Rooli: Mikko
Ikä: 25
Kotipaikka: Kokkolan Koivuhaka
Olen 25-vuotias nuorimies ja asun Kokkolassa Koivuhaassa. Olen kokeillut jo montaa työtä ja sen jälkeen siirryin teatteriin kokeilemaan haastavaa työtä, eli näyttelemistä. Siitä minulla on jo kokemusta jonkin verran kouluajoilta asti. Luonteeltani olen rauhallinen, avoin ja sosiaalinen sekä tulen kaikkien kanssa toimeen todella hyvin. Huumorilla mennään eteenpäin ja pakko myöntää, että olen aina halukas kokeilemaan uusia haasteita. Jos mitään ei yritä, mitään kokemusta ei voi saada. Olen muutenkin kokenut elämässäni todella paljon, mikä myös antaa paljon tälle työlle sekä muille ihmisille.
Näyttelijän esittely: Noora
Nimi: Noora
Rooli: Riia
Ikä: 21
Syntymäpaikka: Kokkola
Koulutus: Elintarvikealan työntekijä
Perhe: Mies, tytär, äiti, isä, kuusi vanhempaa sisarusta
Harrastukset: Musiikki/karaoke, shoppailu, elokuvat, liikunta
Rooli: Riia
Ikä: 21
Syntymäpaikka: Kokkola
Koulutus: Elintarvikealan työntekijä
Perhe: Mies, tytär, äiti, isä, kuusi vanhempaa sisarusta
Harrastukset: Musiikki/karaoke, shoppailu, elokuvat, liikunta
Ohjaaja: Tuomo Kemppainen
Teatteri-ilmaisun ohjaaja, näyttelijä ja näytelmäkirjailija
Kotoisin Paltamosta
Asuu Ykspihlajassa
Kengännumero 46
Mitä on yhteisöteatteri?
Lyhyt määritelmä; joku yhteisö tekee teatteria itselleen tärkeästä aiheesta joko itselleen tai yleisölle. Puolivälissä jonnekin -näytelmässä kokkolalaiset työttömät tekevät esityksen työttömyydestä ja työelämästä yhdessä Kokkolan kaupunginteatterin ja Kokkotyö-säätiön kanssa.
Miten tähän ollaan tultu ja missä ollaan menossa?
Näytelmän ideointi alkoi noin vuosi sitten. Kun mietin teatterin teatterin johtajan kanssa tulevaa näytelmää tai aihetta, niin lopulta työttömyys alkoi tuntua hyvältä (siis näytelmän aiheena ☺). Tulimme siihen tulokseen, että on parasta tehdä tämä näytelmä todellisten asiantuntijoiden kanssa, eli siis tekisimme sen työttömien kanssa. Hyvin pian Kokkotyö-säätiö osoittautui oikeaksi yhteistyökumppaniksi. Ensin ajattelin sovittaa erään olemassaolevan näytelmän työttömyyden maailmaan, mutta lopulta siitä tulikin oma uusi tekstinsä.
Elokuussa etsin kiinnostuneita Kokkotyö-säätiöltä ja heitä löytyikin mukavasti. Pienimuotoisen pääsykokeen kautta valitsin ryhmään viisi näyttelijää. Aikaisemmalla näyttelemiskokemuksella ei ollut merkitystä. Tärkeimmät valintakriteerit olivat aito kiinnostus teatteriin ja kyky ja mahdollisuus sitoutua haastaviin aikatauluihin.
Aloitimme näytelmän maailmaan tutustumisen ja syyskuun aikana kirjoitin loppuun käsikirjoituksen, josta lähdimme sitten liikkeelle. Syksyn aikana kokoonnuimme noin parin viikon välein lukemaan näytelmää. Tammikuun yhdeksännestä olemme sitten harjoitelleet arkisin joka päivä kuutisen tuntia. Olemme harjoitelleet "tekemällä oppii" -periaattella, ilman mitään sen kummempia oppitunteja näyttelemisestä. Ensimmäisen kahden viikon perusteella olen tyytyväinen ja näyttelijät ovat päässeet hyvin vauhtiin. Ryhmä tuntuu viihtyvän hyvin yhdessä ja se, jos mikä on teatterin tekemiselle hyvä lähtökohta.
- Ohjaaja Tuomo 22.1.2012
Rooliesittely: Karita
Ikä: 25
Perhe: Rikkaat vanhemmat, tasaisin väliajoin vaihtuva miesystävä ja chihuahua-uros Prince
Koulutus: Ylioppilas
Ammatti: Tuotantosihteeri isin omistamassa osakeyhtiössä
Harrastukset: Shoppailu, korut, ehostus, sisustaminen ja ulkomaanmatkailu
Inhokit: Halvat hajuvedet, työttömät ja muut luuserit, pomon vihjailut
Idoli: Paris Hilton
Haave: Nopea nousujohteinen ura
Motto: Kaikkea saa. Rahalla.
Karita on varakkaiden vanhempiensa ainoa silmäterä. Hän on aina saanut kaiken haluamansa ilman suurempaa vaivannäköä. Ammattitaidon puutteestaan huolimatta Karita on onnistunut luomaan nousujohteisin uran isinsä omistamassa osakeyhtiössä. Karitan päämääränä on päästä keinoja kaihtamatta ylimpään johtoportaaseen. Karitan ylenemisen tiellä on talousjohtaja Niemi, jonka eriskummallisia edesottamuksia hän on tottunut hoitamaan. Karitan kiusana on Niemen ajoittaiset kännipäissään tehdyt vihjailut.
Karitalle status ja sen ulkoiset merkit ovat tärkeitä. Hän asuu vaihtuvan miesystävänsä ja chihuahuauros Princen kanssa omakotitalossa vauraalla alueella ja ajaa punaisella Audi A3:lla. Karitan silmissä köyhiä, työttömiä tai muita luusereita ei ole olemassakaan.
Rooliesittely: Niemi
Ikä: 29
Syntymäpaikka: Helsinki
Asuinpaikka: Kokkola
Perhe: Isä ja äiti
Koulutus: Kauppaoppilaitoksesta valmistunut ylioppilasmerkonomi sekä tradenomi
Ammatti: Talousjohtaja Nousiaisen osakeyhtiössä
Inhokit: Saamattomat ihmiset ja pyrkyrit
Haave: Omistaa oma firma ja top secret Karita
Motto: Maailma pyörii rahalla
Niemi on kovasta ulkokuorestaan huolimatta hyvin epävarma itsestään, seksuaalisesta suuntautumisestaan ja tunteistaan varsinkin Karitaa kohtaan.
Katariina elää elämänsä kulta-aikaa, ainakin näennäisesti...
Rooliesittely: Mikko
Ikä: 30+
Ammatti: Pitkäaikaistyötön
Koulutus: Metsuri
Mikko on luonteeltaan harkitseva ja paljon kokenut metsuri, joka on joutunut työttömäksi, kun kaiken maailman koneet on tullut viemään sen työn, minkä Mikko on tehnyt menneisyydessä ihan vain ruumiillisesti. Mikko on vanhan kansan ihminen, joka ei ymmärrä yhtään mitään nykyajan hömpötyksistä. Mikon perhe on jo kauan elänyt luonnon antimilla ja saanut kaiken luonnosta. Mikon isä on toiminut sahalla pomona pitkän ajan ja ollut aina päämiehenä siellä. Mikko on ottanut paljon oppia isältään ja alkanut elää isän tahtojen mukaan ja jatkanut tämän uranuurtavaa työtä.
Kun Mikko muutti pois kotoa 19-vuotiaana, hän sai töitä monestakin eri firmasta. Mutta nykyajan pomojen takia Mikko joutui työttömäksi ja odottaa, että pääsisi takaisin metsurin hommiin ja työelämään. Ainoa tuki tässä toivottomassa tilanteessa tulee toiselta työttömältä, nuorelta Riia-tytöltä. Molemmat pystyvät tukemaan toisiaan. Vaikka Mikko on vasta vähän yli 30-vuotias, hän on kokenut niin monet työelämän uhat ja vastoinkäymiset. Hän ei osaa oikein samaistua toiseen samanlaisessa tilanteessa olevaan ihmiseen, jolla voi olla paljon enemmänkin annettavaa Mikolle.
Rooliesittely: Riia
Ikä: 22
Ammatti: Nuorisotyötön
Lempi juoma: Battery energy drink
Minua ärsyttää eniten: Epäoikeudenmukaisuus ja se, ettei kaikkia ihmisiä kohdella tasa-arvoisesti.
Perhe: Äiti kuollut onnettomuudessa Riian ollessa 10-vuotias, isä ja uusi naisystävä asuvat Ruotsissa, samoin isoveli.
Motto: Huominen on aina tulevaisuutta.
Missä asun: Mulla on oma kämppä. Vuokra parisataa kuussa ja asunto on aika surkee läävä.
Mitä pelkään: Sitä että jään yksin.
Musiikkimaku: Kaikki laidasta laitaan
Mieluisin satuhahmo: Tuhkimo, ku ei silläkää mee hyvi.
Haaveeni on: Että jonain päivänä saisin olla vakituisessa työsuhteessa ja palkkavaatimuksia ei ole, kunhan vain tulisi toimeen.
Keksintö jota ilman en voi elää: Mun superhieno pelikännykkä.
Mitkä asiat ovat maailmassa huonosti: Se kun työttömiä ja nälkäänäkeviä on niin paljon.
Aikaisempi koulu yms. kokemus: Ensikosketukseni työelämään oli peruskoulussa palkattomalla TET-jaksolla. Tuohon aikaan treenasin SM-tasolla kilpaurheilussa, joten kesät meni leireillä. Opiskelin ammattikoulun maalarilinjalla, jonka aikana olin töissä ilmaisena harjoittelijana yli vuoden. Valmistuttuani olen tehny kaksi puolen vuoden Kelan tukemaa työvoimatoimiston työharjoittelua, joiden välissä kävin armeijan. Työpaikkaa olen yrittänyt saada ilman tulosta, joten olen väsynyt yrittämään. Nykyään työelämä on sellaista, että pitkää uraa tehneet vievät vapaana olevat työpaikat pelkästään jo pitkällä työkokemuksella, ja me kokemattomat jäämme ilman.
Puolivälissä jonnekin -runo
Liikumme koko ajan, hetket katoavat ja aika kuluu.
Mistä olemme tulossa ja minne olemme menossa.
Mitä tähän mennessä on tapahtunut ja mitä on vielä kokematta.
Mistä kaikki on alkanut ja mihin kaikki päättyy.
Olemme matkalla, mutta emme vielä tiedä minne, emme osaa etukäteen aavistaa.
Olemme puolivälissä jonnekin.
Puolimatkassa tuntemattomaan.
Tulevaisuus näyttää minne tiemme vie.
Emme saa aikaa pysähtymään, kaikki mikä on tapahtuakseen tapahtuu.
Meidän on tyydyttävä kohtaloomme, joka on meille etukäteen kirjoitettu.
Olemme matkalla tulevaisuuteen.
Mennyttä emme voi muuttaa, mutta tulevaisuus on vielä edessä.
-Noora
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)