Nyt on takana viimeiset harjoitukset. Omalla kohdallani oli aika jännä palata parin viikon tauon jälkeen teatteriin. Meillä on tällä porukalla vielä viimeinen esitys huomenna. Kyseessä on tilausnäytös.
Harjoituksissa vedimme näytelmän läpi ns. kylmiltään ilman lämmittelyjä. Näin saimme nähdä mitä kullakin oli muistissa tallessa. Hyvin muistimme vuorosanat ja mitä kunkin piti tehdä. Mulla oli vaan alussa epävarma olo, joka näkyi energian puutteena ensimmäisessä lavalle tulossani. Tämä kokemus opetti arvostamaan lämmittelyharjoituksia ennen esitystä.
Toisin kuin odotin, oloni ei ollut hakea näin viimeistä kertaa harjoitellessa. Oli vain kiva nähdä tuttua porukkaa ja vaihtaa kuulumisia harjoitusten lomassa. Innostuneena odotan huomista esitystä. Sen jälkeen varmaan tuntuu haikealta. Teatteria ja työkavereita siellä tulee varmasti ikävä. Hienoa on kuitenkin se, että monet uudet asiat, jotka olen tässä matkan varella oppinut, kulkevat mukanani ja vaikuttavat positiivisesti myös jatkossa. Saldona on myös iso kasa hauskoja muistoja ja yhteisiä kokemuksia.
Huomenna vielä kerran lava on meidän!
- Piia
Etusivu
tiistai 8. toukokuuta 2012
torstai 19. huhtikuuta 2012
Matka jatkuu
Kaikkiin prosesseihin, kuten teatterin tekemiseenkin, kuuluu koko elämän kierto; hedelmöitys, syntymä, kasvu, elämä ja loppu. Puhumattakaan
matkan varrella koetusta oppimisen ilosta ja toisaalta
kasvukivuista...ei siis ihme että viimeisen esityksen jälkeen pidämme
aina esityksen "hautajaiset".
Pappia ei toki tarvita, mutta kyllä mukavien projektien loppuun
tietty annos haikeutta kuuluu; se oli sitten tässä, ei koskaan enää tätä
juttua ja tällä porukalla.
Mutta jonkun asian pitää loppua jotta joku uusi voi alkaa.
Nyt kun yhteinen matkamme tämän näytelmän osalta
alkaa olla ohi, uskon että jokainen meistä on saanut eväitä seuraavia
seikkailuja varten. Haluan vielä kiittää koko työryhmää sydämeni pohjasta. Ja erityisesti Juhania, Emiliaa, Nooraa, Pekkaa ja Piiaa. Olette Kauniita ja Rohkeita ja huomenna on Uusi päivä ja lauantaina taas Lottoarvonta!
Kohti uusia haasteita yhtä kokemusta rikkaampana,
-Ohjaaja Tuomo-
keskiviikko 18. huhtikuuta 2012
Loppu jo häämöttää
Viime viikko oli toiseksi viimeisin esitysviikkomme. Tapasimme ryhmän kanssa jo keskiviikkona teatterilla lämmittelyharjoitusten merkeissä. Iloksemme myös ohjaajamme oli paikalla. :)
Teimme keskiviikkona läpimenon Tuomon ollessa katselijana. Saimme lopuksi palautteen ja seuraavana päivänä esitimme näytelmän. Siihen oli tehty joitakin pieniä muutoksia esim. Karitan tanssikuvioon. Torstain ja perjantain esitykset menivät totutulla rutiinilla läpi.
Olimme aiemmin viikolla saaneet kuulla, että valtiovarainministeri Jutta Urpilainen miehensä kanssa tulisi katsomaan esitystämme lauantaina. Tämä tieto lisäsi ainakin mulla jännitystä melkoisesti. Lisäksi mulla oli tiedossa, että mieheni lisäksi oma perheeni Tampereelta ja paras kaverini olivat tulossa katsomaan esitystämme, joten jännitys oli potenssiin miljoona esityksen alkaessa lauantaina. Koska olemme jo ehtineet tottua jännitykseen, tällä kertaa se paransi omalla kohdallani esitystä. Sopiva jännitys pitää lavalla skarppina ja hereillä, mikäli sen osaa kanavoida oikein. Samoin se parantaa tunneilmaisua, koska jännitys tavallaan pitää "tunnekanavat auki".
Lauantai oli omasta mielestäni parhain suoritukseni ikinä. Perheeni piti esityksestä paljon ja saimme myös kiitokset ja ruusut kiitoskortteineen Jutta Urpilaiselta. Jutta jutteli kanssamme esityksen jälkeen ja tervehti myös perhettäni ja parasta kaveriani. Oli hienoa, että myös Tuomo kävi perhettäni tapaamassa esityksen jälkeen. :)
Huomenna pyörähtää viimeinen esitysviikkomme käyntiin. Enää on kolme esitystä jäljellä eli torstaina, perjantaina ja lauantaina. Loppu jo häämöttää. Aina loppua ajatellessa on mieli haikeana. :(
Tästä kokemuksesta on saanut niin paljon ettei sitä koskaan voi kenellekään täysin ymmärrettävästi selittää. Sitä on löytänyt itsestään asioita ja sellaisia voimavaroja, joiden olemassaolosta ei ole edes tiennytkään. Tästä edelleen kuuluu iso kiitos taitavalle ohjaajallemme Tuomolle, joka on kaikissa tilanteissa jaksanut tukea mua ja uskoa muhun. :)
Tämän lisäksi Tuomo on saanut aikaan tekstin, joka osuvasti kertoo siitä, mitä tämä työttömän elämä oikeastaan on. Koska se on itselle niin tuttua ja totta, sitä aina välillä hämmentyy, koska ei muista, että suurelle osalle ihmisiä, tämä on aivan uusi ja vieras maailma. Siitä huolimatta, että nykymaailmassa kuka tahansa voi milloin tahansa löytää itsensä työttömän saappaista.
- Piia
Teimme keskiviikkona läpimenon Tuomon ollessa katselijana. Saimme lopuksi palautteen ja seuraavana päivänä esitimme näytelmän. Siihen oli tehty joitakin pieniä muutoksia esim. Karitan tanssikuvioon. Torstain ja perjantain esitykset menivät totutulla rutiinilla läpi.
Olimme aiemmin viikolla saaneet kuulla, että valtiovarainministeri Jutta Urpilainen miehensä kanssa tulisi katsomaan esitystämme lauantaina. Tämä tieto lisäsi ainakin mulla jännitystä melkoisesti. Lisäksi mulla oli tiedossa, että mieheni lisäksi oma perheeni Tampereelta ja paras kaverini olivat tulossa katsomaan esitystämme, joten jännitys oli potenssiin miljoona esityksen alkaessa lauantaina. Koska olemme jo ehtineet tottua jännitykseen, tällä kertaa se paransi omalla kohdallani esitystä. Sopiva jännitys pitää lavalla skarppina ja hereillä, mikäli sen osaa kanavoida oikein. Samoin se parantaa tunneilmaisua, koska jännitys tavallaan pitää "tunnekanavat auki".
Lauantai oli omasta mielestäni parhain suoritukseni ikinä. Perheeni piti esityksestä paljon ja saimme myös kiitokset ja ruusut kiitoskortteineen Jutta Urpilaiselta. Jutta jutteli kanssamme esityksen jälkeen ja tervehti myös perhettäni ja parasta kaveriani. Oli hienoa, että myös Tuomo kävi perhettäni tapaamassa esityksen jälkeen. :)
Huomenna pyörähtää viimeinen esitysviikkomme käyntiin. Enää on kolme esitystä jäljellä eli torstaina, perjantaina ja lauantaina. Loppu jo häämöttää. Aina loppua ajatellessa on mieli haikeana. :(
Tästä kokemuksesta on saanut niin paljon ettei sitä koskaan voi kenellekään täysin ymmärrettävästi selittää. Sitä on löytänyt itsestään asioita ja sellaisia voimavaroja, joiden olemassaolosta ei ole edes tiennytkään. Tästä edelleen kuuluu iso kiitos taitavalle ohjaajallemme Tuomolle, joka on kaikissa tilanteissa jaksanut tukea mua ja uskoa muhun. :)
Tämän lisäksi Tuomo on saanut aikaan tekstin, joka osuvasti kertoo siitä, mitä tämä työttömän elämä oikeastaan on. Koska se on itselle niin tuttua ja totta, sitä aina välillä hämmentyy, koska ei muista, että suurelle osalle ihmisiä, tämä on aivan uusi ja vieras maailma. Siitä huolimatta, että nykymaailmassa kuka tahansa voi milloin tahansa löytää itsensä työttömän saappaista.
- Piia
keskiviikko 11. huhtikuuta 2012
Uudet tuulet
Parhaani olen yrittänyt tehdä alusta asti ja tässä sitä nyt ollaan
mukana näytelmässä toisena päähenkilönä. En olisi heti alussa uskonut
että tulen valituksi. Sitten se vain tapahtui.. yhtäkkiä olin mukana.
Välillä tuntui etten ikinä suoriudu tästä kunnialla loppuun. Eniten
pelkäsin vuorosanojen oppimista. Sitten kun opin vuorosanat olisin jopa
toivonut, että niitä olisi ollut enemmän.
Roolini on ollut erittäin haastava, mutta olen aina yrittänyt tehdä parhaani. Rooli hahmollani ja minulla on erilainen suhtautuminen työttömyyteen, mutta tarpeen vaatiessa osaan puolustaa kantaani ja suuttuessani olen suorasanainen. Olen oppinut paljon näyttelemisestä ja se on nyt lähellä sydäntäni. Minua ei ole koskaan esiintyminen suuremmin jännittänyt vaan enemmänkin olen nauttinut näyttelemisestä yleisön edessä.
Unelmani olisi päästä näyttelemään lisää ja saada näyttelemisestä ammatti ja saada töitä. Harjoitukset olivat aina hauskat, siellä oli mukavaa vaikka joskus väsyttikin. Suuri kiitos Tuomolle ja muille kun annoitte minulle tämän mahdollisuuden. Kokemus on ollut ihan mahtava, olen saanut tehdä töitä mukavan tiimin kanssa. Suuri kiitos kaikille! Olen saanut elää hetken aikaa unelmaani, olemme jo yli puolessa välin matkaa ja kohta tämä kokemus on ohi. Se tuntuu surulliselta sillä en haluaisi tämän koskaan päättyvän. Uskon kuitenkin, että tällä on ollut paljon positiivista vaikutusta elämääni ja olen kasvanut matkan aikana ihmisenä.
En halua enää palata samanlaiseen tilanteeseen kuin ennen näytelmään mukaan lähtemistä. Nyt elämässäni puhaltavat uudet tuulet ja mahdollisuudet ovat rajattomat. Nykyään osaan lähestyä ihmisiä paremmin, kertoa tunteistani ja uskallan olla oma itseni. Toivon, että solmimani ystävyys suhteet jatkuisivat myös tämän näytelmän loppumisen jälkeen. Minulle saa tulla juttelemaan ja uudet ystävyys suhteet ovat aina tervetulleita.
On ollut suuri kunnia edustaa meitä työttömiä ja haluaisinkin omistaa oman osuuteni kaikille työttömille ja niille jota asia on koskettanut elämän aikana. Kiitos vielä kerran kaikille! Tähän loppuun vielä lempi yhtyettäni lainaten..
"Vaan mulle kertokaa, kun parrasvalot sammuu.
Silloin ajallaan myös esirippu laskeutuu.
Ja antaa niiden odottaa, jotka tahtoo lisää vaan,
sillä heille kerran kaikkeni jo annoin."
- Noora
Roolini on ollut erittäin haastava, mutta olen aina yrittänyt tehdä parhaani. Rooli hahmollani ja minulla on erilainen suhtautuminen työttömyyteen, mutta tarpeen vaatiessa osaan puolustaa kantaani ja suuttuessani olen suorasanainen. Olen oppinut paljon näyttelemisestä ja se on nyt lähellä sydäntäni. Minua ei ole koskaan esiintyminen suuremmin jännittänyt vaan enemmänkin olen nauttinut näyttelemisestä yleisön edessä.
Unelmani olisi päästä näyttelemään lisää ja saada näyttelemisestä ammatti ja saada töitä. Harjoitukset olivat aina hauskat, siellä oli mukavaa vaikka joskus väsyttikin. Suuri kiitos Tuomolle ja muille kun annoitte minulle tämän mahdollisuuden. Kokemus on ollut ihan mahtava, olen saanut tehdä töitä mukavan tiimin kanssa. Suuri kiitos kaikille! Olen saanut elää hetken aikaa unelmaani, olemme jo yli puolessa välin matkaa ja kohta tämä kokemus on ohi. Se tuntuu surulliselta sillä en haluaisi tämän koskaan päättyvän. Uskon kuitenkin, että tällä on ollut paljon positiivista vaikutusta elämääni ja olen kasvanut matkan aikana ihmisenä.
En halua enää palata samanlaiseen tilanteeseen kuin ennen näytelmään mukaan lähtemistä. Nyt elämässäni puhaltavat uudet tuulet ja mahdollisuudet ovat rajattomat. Nykyään osaan lähestyä ihmisiä paremmin, kertoa tunteistani ja uskallan olla oma itseni. Toivon, että solmimani ystävyys suhteet jatkuisivat myös tämän näytelmän loppumisen jälkeen. Minulle saa tulla juttelemaan ja uudet ystävyys suhteet ovat aina tervetulleita.
On ollut suuri kunnia edustaa meitä työttömiä ja haluaisinkin omistaa oman osuuteni kaikille työttömille ja niille jota asia on koskettanut elämän aikana. Kiitos vielä kerran kaikille! Tähän loppuun vielä lempi yhtyettäni lainaten..
"Vaan mulle kertokaa, kun parrasvalot sammuu.
Silloin ajallaan myös esirippu laskeutuu.
Ja antaa niiden odottaa, jotka tahtoo lisää vaan,
sillä heille kerran kaikkeni jo annoin."
- Noora
perjantai 6. huhtikuuta 2012
Ystävyyden lämpöä :D
Roolihenkilöiden Riian ja Mikon välinen lämmin ystävyys rakoilee näyttelijöiden viettämällä tauolla! :D Nooran ja Juhanin pelleilyn ikuisti kamerallaan Emilia.
lauantai 31. maaliskuuta 2012
2 viikon tiivistelmä
Meillä on nyt pyörinyt pelkät esitykset parin viikon ajan. Viime viikolla torstain ja perjantain esitykset olivat normaalisti mutta lauantai jouduttiin peruuttamaan sairastapauksen takia. Torstain esityksessä meillä kävi ekan kerran yleisön edessä selvästi näkyvä moka mutta teimme kuten Tuomo on meidät opettanut eli jatkoimme vaan sinnikkäästi eteenpäin. Periksi ei anneta! :) Perjantaina Tuomo kävi meitä katsomassa ja hyvällä mallilla ollaan.
Tämän viikon kolme esitystä ovat nyt takana. Kaikki on mennyt teknisesti hyvin. Ensi viikolla meillä on Pääsiäisen takia taukoa ja palaamme teatterille Pääsiäisviikon jälkeisenä keskiviikkona harjoitukseen. Torstaina 12.4. esitykset alkavat pyöriä taas kolmesti viikossa kahden viimeisen esitysviikon ajan.
Hyvää Pääsiäistä kaikille! :)
Piia
P.S. Olemme käyneet tyttöporukalla katsomassa teatterissa esitettävän Vadelmavenepakolaisen pariin kertaan. Molemmilla kerroilla olen saanut näytelmän päähenkilö Mikko Virtaselta, jota näyttelee Sauli Suonpää, kukan! :)
Tämän viikon kolme esitystä ovat nyt takana. Kaikki on mennyt teknisesti hyvin. Ensi viikolla meillä on Pääsiäisen takia taukoa ja palaamme teatterille Pääsiäisviikon jälkeisenä keskiviikkona harjoitukseen. Torstaina 12.4. esitykset alkavat pyöriä taas kolmesti viikossa kahden viimeisen esitysviikon ajan.
Hyvää Pääsiäistä kaikille! :)
Piia
P.S. Olemme käyneet tyttöporukalla katsomassa teatterissa esitettävän Vadelmavenepakolaisen pariin kertaan. Molemmilla kerroilla olen saanut näytelmän päähenkilö Mikko Virtaselta, jota näyttelee Sauli Suonpää, kukan! :)
torstai 22. maaliskuuta 2012
Ensi-ilta takana ja seuraavat esitykset edessä!
Tänään vasta tajusin kuinka haikea fiilis on siittä että pian tämä koko projekti on ohi.
Muistan kuin eilisen päivän sen jännityksen, kun menimme ns. koetilaisuuteen, missä Tuomo oli valitsemassa näyttelijöitä tähän projektiin. Kun lähdin sieltä muistan, että jännitys oli kova pääsenkö projektiin mukaan ja ketkä muut porukasta tulevat. Toiveenani oli että Piia pääsisi ainakin kanssani, mikäli minut valitaan, niin myös mukaan, koska meillä alusta saakka ainakin minun mielestä synkkasi tosi hyvin :) Myös pelko siittä ettei mua oteta oli suuri ja jossain vaiheessa hieman lakkasin toivomasta pääseväni kelkkaan mukaan. Mutta sinä päivänä, kun Tuomo soitti, että minut on valittu, olin onnellisimmillani kuin koskaan ennen. Juttelimme Tuomon kanssa puhelimessa varmaan tunnin verran eri asioista minun elämästäni ja tulevasta tekstistä, mitä hän oli kirjoittamassa.
Sitten kun kokoontumisemme alkoivat olin todella iloinen, että myös Piia oli paikalla ja jopa ohjasi minne piti mennä, koska en ollut koskaan käynyt siellä osaa Kokkotyö-säätiötä, missä ensimmäinen kokoontuminen oli.
Kun vihdoin saimme plarin (käsikirjoituksen) käteemme osasin jo odottaa, että Piia esittää Karitaa ja minä "kilpailen" Nooran kanssa Riian ja Niemen rooleista. Pettymys oli kova mutta olin myös helpottunut, kun minua ei valittukaan Riian rooliin.
Odotin alusta asti, että pääsemme teatterille kunnolla harjoittelemaan ja se oli mahtava tunne, kun vihdoin ja viimein pääsimme Katariinan kamariin. Viimeisten kolmen viikon aikana, kun olimme teatterilla sekä aamua että iltaa, se alkoi jo muodostua toiseksi kodiksi. Oli ihana huomata kuinka hyvin talon oma porukka otti meidät amatöörit mukaan porukkaan ja tsemppasivat alusta saakka!
Nyt olen ollut 4pv lomalla ja lähes joka hetki olen kaivannut näyttämölle harjoituksiin ja sitä tunnelmaa, joka siellä vallitsi. Vaikka teimme kovaa työtä ja kaikki oli loppuajasta enemmän tai vähemmän väsyneitä niin tiesin, että me kaikki nautimme siellä olostamme yhtä paljon! :)
Pian jatkamme kukin omaa mahdollisesti tylsempää arkeamme mutta uskon, että tämä kokemus ei kenenkään meidän mielistämme haihdu noin vain pois.
Oli ilo työskennellä kanssanne ja olla tässä projektissa mukana ja toivon, että tulemme vastaisuudessakin pitämään yhteyttä!
Kiitos myös yksilövalmentajalleni Arja Savelalle, joka kertoi minulle tästä mahdollisuudesta päästä toteuttamaan unelmaani! :) Se on ihan käsittämätöntä kuinka tämä produktio on antanut minulle lisää itseluottamusta ja saanut tarkastelemaan omaa minäänsä uudesta perspektiivistä.
Kiiitos kiiitos kiiitos! <3
- Emilia
Muistan kuin eilisen päivän sen jännityksen, kun menimme ns. koetilaisuuteen, missä Tuomo oli valitsemassa näyttelijöitä tähän projektiin. Kun lähdin sieltä muistan, että jännitys oli kova pääsenkö projektiin mukaan ja ketkä muut porukasta tulevat. Toiveenani oli että Piia pääsisi ainakin kanssani, mikäli minut valitaan, niin myös mukaan, koska meillä alusta saakka ainakin minun mielestä synkkasi tosi hyvin :) Myös pelko siittä ettei mua oteta oli suuri ja jossain vaiheessa hieman lakkasin toivomasta pääseväni kelkkaan mukaan. Mutta sinä päivänä, kun Tuomo soitti, että minut on valittu, olin onnellisimmillani kuin koskaan ennen. Juttelimme Tuomon kanssa puhelimessa varmaan tunnin verran eri asioista minun elämästäni ja tulevasta tekstistä, mitä hän oli kirjoittamassa.
Sitten kun kokoontumisemme alkoivat olin todella iloinen, että myös Piia oli paikalla ja jopa ohjasi minne piti mennä, koska en ollut koskaan käynyt siellä osaa Kokkotyö-säätiötä, missä ensimmäinen kokoontuminen oli.
Kun vihdoin saimme plarin (käsikirjoituksen) käteemme osasin jo odottaa, että Piia esittää Karitaa ja minä "kilpailen" Nooran kanssa Riian ja Niemen rooleista. Pettymys oli kova mutta olin myös helpottunut, kun minua ei valittukaan Riian rooliin.
Odotin alusta asti, että pääsemme teatterille kunnolla harjoittelemaan ja se oli mahtava tunne, kun vihdoin ja viimein pääsimme Katariinan kamariin. Viimeisten kolmen viikon aikana, kun olimme teatterilla sekä aamua että iltaa, se alkoi jo muodostua toiseksi kodiksi. Oli ihana huomata kuinka hyvin talon oma porukka otti meidät amatöörit mukaan porukkaan ja tsemppasivat alusta saakka!
Nyt olen ollut 4pv lomalla ja lähes joka hetki olen kaivannut näyttämölle harjoituksiin ja sitä tunnelmaa, joka siellä vallitsi. Vaikka teimme kovaa työtä ja kaikki oli loppuajasta enemmän tai vähemmän väsyneitä niin tiesin, että me kaikki nautimme siellä olostamme yhtä paljon! :)
Pian jatkamme kukin omaa mahdollisesti tylsempää arkeamme mutta uskon, että tämä kokemus ei kenenkään meidän mielistämme haihdu noin vain pois.
Oli ilo työskennellä kanssanne ja olla tässä projektissa mukana ja toivon, että tulemme vastaisuudessakin pitämään yhteyttä!
Kiitos myös yksilövalmentajalleni Arja Savelalle, joka kertoi minulle tästä mahdollisuudesta päästä toteuttamaan unelmaani! :) Se on ihan käsittämätöntä kuinka tämä produktio on antanut minulle lisää itseluottamusta ja saanut tarkastelemaan omaa minäänsä uudesta perspektiivistä.
Kiiitos kiiitos kiiitos! <3
- Emilia
keskiviikko 21. maaliskuuta 2012
Tehtävä suoritettu!
"Tuomon enkelit" (kuten me tytöt itseämme leikkisästi kutsumme) vahvistettuna yhdellä salaisella agentilla/pitkäaikaistyöttömällä metsurilla ovat suorittaneet tehtävänsä kunnialla! Toisin sanoen ensi-iltamme oli loistava! :)
Tunnelma ennen esitystä oli luonnollisesti erittäin jännittynyt. Tukea saimme toisiltamme. Päätimme, että näytämme kaikille, mitä osaamme ja annamme mennä täysillä. Tuomo saisi olla ylpeä meistä. :) Esitystä edeltävä ryhmähalaus ja Tuomon rohkaisupuhe auttoivat uskomaan lisää siihen, että tästä selvitään.
Näytelmän alussa olemme Nooran kanssa kahdestaan "Arestissa" odottamassa ennen lavalla menoa. Viime sekuntteihin asti tsemppasimme toisiamme. Kun Noora lähti lavalle ja kuulin kuinka hyvin alku lähti sujumaan, jännitys helpotti hetkeksi. Sitten, kun läheni mun aika saapua lavalle, jännitys nousi taas potenssiin miljoona eli aika monta rauhoittavaa hengityspuhallusta sain tehdä jotta pystyin ylipäätään kävellä lavalle. Mutta kun olin lavalla, jännitys helpotti taas, koska harjoituksen tuoma varmuus siitä, että tiedän mitä mun pitää tehdä, astui kehiin.
Kaikki sujui juuri niin kuin oli harjoiteltu. En edes sotkeutunut jalkoihini eikä vuorosanatkaan loppuneet kesken kuten alkuun pelkäsin. Mulla on ollut kaikenlaisia pelkoja, joita olen aina Tuomolle selittänyt, että "En varmaan pysty, koska..." mutta johdonmukaisesti ja kärsivällisesti Tuomo on aina sanonut, että "Varmasti pystyt, koikeile...". Tarpeeksi monta kertaa, kun kuulee pystyvänsä ja kokeilee ja huomaa, että Tuomo oli oikeassa, sitä alkaa luottaa, että pystyykin. :)
Esityksen jälkeen saimme paljon kukkia ja lahjoja. :) Maljapuheitakin pidettiin ja tuntui hyvälle saada raskaasta työstä arvostusta ja hyvää palautetta, jota ei turhan usein kuule työttömänä olessaan. Tuntui ihanalta saada olla ylpeä omasta TYÖSTÄÄN!
Samalla tunnelmat olivat haikeat. Meidän yhteinen aika ja puurtaminen harjoituksissa on ohi. Nyt enää esitykset pyörivät. Tämä harjoitusaika teatterissa on ollut aivan oma maailmansa, johon on ollut helppo uppoutua ja tavallaan unohtaa oma arkielämänsä. Tunne on ollut jopa hieman epärealistisen satumainen tyyliin "Liisa Ihmemaassa". Se on ollut maailma, joka on avannut silmiä uusille asioille niin itsessään kuin muissa. Se on haastanut kohtamaan itsensä ja todella löytämään omat rajansa.
On vaikeaa kuvailla sitä ihmetyksen ja kiitollisuuden tunnetta, jota tunnen kun olen saanut elää palan unelmaani. Alusta asti tiesin tämän olevan valtava haaste mulle ja siitä selviytyminen pelotti. Mutta ainakin sen olen oppinut, että voin hyvällä mielin kehoittaa kaikkia tarttumaan tilaisuuteen, jos mahdollisuus oman unelmansa toteutumisesta sattuisi kävelemään vastaan. Unelmat vaativat usein paljon työtä ja panostamista mutta ne ovat sen arvoisia ja tuovat toivoa tulevaisuuteen. :)
Päivittelen tänne kuulumisia vielä esitysten jälkeen.
- Piia
Tunnelma ennen esitystä oli luonnollisesti erittäin jännittynyt. Tukea saimme toisiltamme. Päätimme, että näytämme kaikille, mitä osaamme ja annamme mennä täysillä. Tuomo saisi olla ylpeä meistä. :) Esitystä edeltävä ryhmähalaus ja Tuomon rohkaisupuhe auttoivat uskomaan lisää siihen, että tästä selvitään.
Näytelmän alussa olemme Nooran kanssa kahdestaan "Arestissa" odottamassa ennen lavalla menoa. Viime sekuntteihin asti tsemppasimme toisiamme. Kun Noora lähti lavalle ja kuulin kuinka hyvin alku lähti sujumaan, jännitys helpotti hetkeksi. Sitten, kun läheni mun aika saapua lavalle, jännitys nousi taas potenssiin miljoona eli aika monta rauhoittavaa hengityspuhallusta sain tehdä jotta pystyin ylipäätään kävellä lavalle. Mutta kun olin lavalla, jännitys helpotti taas, koska harjoituksen tuoma varmuus siitä, että tiedän mitä mun pitää tehdä, astui kehiin.
Kaikki sujui juuri niin kuin oli harjoiteltu. En edes sotkeutunut jalkoihini eikä vuorosanatkaan loppuneet kesken kuten alkuun pelkäsin. Mulla on ollut kaikenlaisia pelkoja, joita olen aina Tuomolle selittänyt, että "En varmaan pysty, koska..." mutta johdonmukaisesti ja kärsivällisesti Tuomo on aina sanonut, että "Varmasti pystyt, koikeile...". Tarpeeksi monta kertaa, kun kuulee pystyvänsä ja kokeilee ja huomaa, että Tuomo oli oikeassa, sitä alkaa luottaa, että pystyykin. :)
Esityksen jälkeen saimme paljon kukkia ja lahjoja. :) Maljapuheitakin pidettiin ja tuntui hyvälle saada raskaasta työstä arvostusta ja hyvää palautetta, jota ei turhan usein kuule työttömänä olessaan. Tuntui ihanalta saada olla ylpeä omasta TYÖSTÄÄN!
Samalla tunnelmat olivat haikeat. Meidän yhteinen aika ja puurtaminen harjoituksissa on ohi. Nyt enää esitykset pyörivät. Tämä harjoitusaika teatterissa on ollut aivan oma maailmansa, johon on ollut helppo uppoutua ja tavallaan unohtaa oma arkielämänsä. Tunne on ollut jopa hieman epärealistisen satumainen tyyliin "Liisa Ihmemaassa". Se on ollut maailma, joka on avannut silmiä uusille asioille niin itsessään kuin muissa. Se on haastanut kohtamaan itsensä ja todella löytämään omat rajansa.
On vaikeaa kuvailla sitä ihmetyksen ja kiitollisuuden tunnetta, jota tunnen kun olen saanut elää palan unelmaani. Alusta asti tiesin tämän olevan valtava haaste mulle ja siitä selviytyminen pelotti. Mutta ainakin sen olen oppinut, että voin hyvällä mielin kehoittaa kaikkia tarttumaan tilaisuuteen, jos mahdollisuus oman unelmansa toteutumisesta sattuisi kävelemään vastaan. Unelmat vaativat usein paljon työtä ja panostamista mutta ne ovat sen arvoisia ja tuovat toivoa tulevaisuuteen. :)
Päivittelen tänne kuulumisia vielä esitysten jälkeen.
- Piia
Olen työtön
Tuntui aivan uskomattomalta istua ensi-illassa ja katsoa meidän
esitystä. Totta puhuen en kyllä kyennyt oikein keskittymään koska oli
niin avuton ja jännittynyt olo. Ohjaajana tiedän sen että minun on
pakko luovuttaa esitys jossain vaiheessa täysin näyttelijöiden käsiin.
Minun työni ohjaajana on tehty, ja nyt osani on istua ja yrittää
selviytyä.
Tästä sekavasta mielentilastani huolimatta minulla oli todellakin se olo että tämä on meidän esitys; jokainen meistä tässä työryhmässä laittoi tämän prosessin aikana itsensä likoon sataprosenttisesti. Siksi ja ehkä juuri siksi se maailma ja ihmiskohtalot, tragikoomisetkin, jotka olemme luoneet näyttämölle tuntui avautuvan muillekin katsojille. Tämän näytelmän syntyprosessin aikana olemme saaneet kokea jännitystä, intoa, odottamattomia haasteita, hysteeristä iloa, naurua ja itkua, epätoivon hetkiä ja väsymystä sekä näyttämöllä että "ohjaamossa". Mutta kaikki on ollut vaivan arvoista. Haluan vielä kiittää tätä uskomatonta työryhmää kaikesta. Ihan kaikesta.
- Työtön ohjaaja Tuomo-
Tästä sekavasta mielentilastani huolimatta minulla oli todellakin se olo että tämä on meidän esitys; jokainen meistä tässä työryhmässä laittoi tämän prosessin aikana itsensä likoon sataprosenttisesti. Siksi ja ehkä juuri siksi se maailma ja ihmiskohtalot, tragikoomisetkin, jotka olemme luoneet näyttämölle tuntui avautuvan muillekin katsojille. Tämän näytelmän syntyprosessin aikana olemme saaneet kokea jännitystä, intoa, odottamattomia haasteita, hysteeristä iloa, naurua ja itkua, epätoivon hetkiä ja väsymystä sekä näyttämöllä että "ohjaamossa". Mutta kaikki on ollut vaivan arvoista. Haluan vielä kiittää tätä uskomatonta työryhmää kaikesta. Ihan kaikesta.
- Työtön ohjaaja Tuomo-
perjantai 16. maaliskuuta 2012
Nyt se on täällä...
... nimittäin ensi-ilta. Hiemanko jännittää! Eilen käytiin tyttöporukassa etsimässä vaatteita ensi-ilta bileisiin. Omalle porukalle on kaikkea hauskaa tiedossa esityksen jälkeen. :)
Tunteet heittelevät vähän laidasta laitaan. On jännitystä, haikeutta, kärsimättömyyttä ja iloa. Samaan aikaan haluaa jo päästä nyt heti yleisön eteen mutta se myös jännittää kovasti. Tätä se teatterityöskentely myös hyvin pitkälti on. Kamppailua ja tasapainoilua itsensä kanssa. Itsensähän siinä kokonaan laittaa likoon, kun näyttämölle astuu.
Näyttelijän työssä haasteena on unohtaa kaikki muu ja keskittyä vain näyttelemiseen vaikka olisi mikä. Lavalla näkyy heti millä fiiliksellä ja energialla näyttelijä työtään tekee. Se välittyy katsojille suoraan. Siksi tämä työ ei ole helppoa mutta parhaimmillaan se on todella antoisaa sekä näyttelijälle itselleen että yleisölle. :)
Nyt alan roolihenkilö Mikkoa lainaten "keskittyä olennaiseen" ja valmistautua iltaa varten. Palaan myöhemmin ensi-illan jälkeisiin tunnelmiin.
Vahingossa rikottujen energiajuoma tölkkien saldoksi jäi 18. Tahallaan rikkottujen salkkujen saldo on edelleen 3. Vahingossa rikottuja silmälasien määrä on 1.
- Piia
Tunteet heittelevät vähän laidasta laitaan. On jännitystä, haikeutta, kärsimättömyyttä ja iloa. Samaan aikaan haluaa jo päästä nyt heti yleisön eteen mutta se myös jännittää kovasti. Tätä se teatterityöskentely myös hyvin pitkälti on. Kamppailua ja tasapainoilua itsensä kanssa. Itsensähän siinä kokonaan laittaa likoon, kun näyttämölle astuu.
Näyttelijän työssä haasteena on unohtaa kaikki muu ja keskittyä vain näyttelemiseen vaikka olisi mikä. Lavalla näkyy heti millä fiiliksellä ja energialla näyttelijä työtään tekee. Se välittyy katsojille suoraan. Siksi tämä työ ei ole helppoa mutta parhaimmillaan se on todella antoisaa sekä näyttelijälle itselleen että yleisölle. :)
Nyt alan roolihenkilö Mikkoa lainaten "keskittyä olennaiseen" ja valmistautua iltaa varten. Palaan myöhemmin ensi-illan jälkeisiin tunnelmiin.
Vahingossa rikottujen energiajuoma tölkkien saldoksi jäi 18. Tahallaan rikkottujen salkkujen saldo on edelleen 3. Vahingossa rikottuja silmälasien määrä on 1.
- Piia
keskiviikko 14. maaliskuuta 2012
Esitykset alkakoon!
Nyt ne on ohi. Nimittäin harjoitukset. Tänään oli viimeiset. Haikea olo. Tuomon työ alkaa olla valmista ja näytelmä jää meidän näyttelijöiden vastuulle. Hommat sujuvat ja roolihenkilöt ovat alkaneet elää omaa elämäänsä lavalla.
Maanantain ja tiistain kenraaliharjoituksissa näytelmän ykköspuolen rytmi ja fiilis olivat hukassa. Tänään asioita harjoiteltiin ja nyt ykköspuolikin sujuu jälleen. :) Lisäksi harjoittelimme näytelmän lopun kiitos-kummarrukset mutta Tuomo totesi, että ensi-illassa ne menevät kuitenkin sekaisin. :D
Muutoksia on vielä tämänkin viikon aikana tullut mutta nyt homma alkaa olla paketissa. Toki näytelmä elää ja kehittyy esitys esitykseltä. Se kuuluu teatterin luonteeseen.
On vaikea selittää, mitä kaikkea tämä uskomaton matka on pitänyt sisällään siitä hetkestä asti, kun Tuomo soitti mulle, että mut on valittu tähän projektiin mukaan. Mun kohdalla tähän mahtuu paljon omien ennakkoasenteiden ja -pelkojen selättämistä, jännityksen voittamista, heittäytymistä, tunteiden käsittelyä, itsensä tutkiskelua ja löytämistä, omien voimavarojen ja itseluottamuksen löytymistä ja ennen kaikkea uusiin ihaniin ihmisiin tutustumista. :) Sitä on oppinut tajuamaan mitä kaikea hyvällä yhteistyöllä ja -hengellä voikaan saavuttaa. Sellaisiakin asoita, joita pidin omalla kohdallani mahdottomina.
Haluan tässä omasta puolestani kiittää kaikkia meidän kanssa työskennelleitä teatterin ammattilaisia eli Aria, Hennaa, Eevistä ja Paulaa. Iso kiitos kuuluu meitä erittäin hyvin kannustaneelle ja ohjanneelle Tuomolle. :) Haluan myös kiittää Emiliaa, Nooraa, Juhania ja Pekkaa siitä mahtavasta yhteishengestä ja tuesta, jota oon teiltä saanut. :) Teidän kaikkien ansioita töihin on aina ollut kiva tulla. :)
Nyt lava on valmis, esitykset alkakoon!
- Piia
Maanantain ja tiistain kenraaliharjoituksissa näytelmän ykköspuolen rytmi ja fiilis olivat hukassa. Tänään asioita harjoiteltiin ja nyt ykköspuolikin sujuu jälleen. :) Lisäksi harjoittelimme näytelmän lopun kiitos-kummarrukset mutta Tuomo totesi, että ensi-illassa ne menevät kuitenkin sekaisin. :D
Muutoksia on vielä tämänkin viikon aikana tullut mutta nyt homma alkaa olla paketissa. Toki näytelmä elää ja kehittyy esitys esitykseltä. Se kuuluu teatterin luonteeseen.
On vaikea selittää, mitä kaikkea tämä uskomaton matka on pitänyt sisällään siitä hetkestä asti, kun Tuomo soitti mulle, että mut on valittu tähän projektiin mukaan. Mun kohdalla tähän mahtuu paljon omien ennakkoasenteiden ja -pelkojen selättämistä, jännityksen voittamista, heittäytymistä, tunteiden käsittelyä, itsensä tutkiskelua ja löytämistä, omien voimavarojen ja itseluottamuksen löytymistä ja ennen kaikkea uusiin ihaniin ihmisiin tutustumista. :) Sitä on oppinut tajuamaan mitä kaikea hyvällä yhteistyöllä ja -hengellä voikaan saavuttaa. Sellaisiakin asoita, joita pidin omalla kohdallani mahdottomina.
Haluan tässä omasta puolestani kiittää kaikkia meidän kanssa työskennelleitä teatterin ammattilaisia eli Aria, Hennaa, Eevistä ja Paulaa. Iso kiitos kuuluu meitä erittäin hyvin kannustaneelle ja ohjanneelle Tuomolle. :) Haluan myös kiittää Emiliaa, Nooraa, Juhania ja Pekkaa siitä mahtavasta yhteishengestä ja tuesta, jota oon teiltä saanut. :) Teidän kaikkien ansioita töihin on aina ollut kiva tulla. :)
Nyt lava on valmis, esitykset alkakoon!
- Piia
sunnuntai 11. maaliskuuta 2012
Tapahtumarikas viikko
Viimeisin työviikko on ollut melkoista vilinää. Uusia asioita on opeteltu ja totuteltu tosissaan yleisön läsnäoloon. Heti viikon alussa pääsimme kokeilemaan maskeerausta. Opettelimme maskeeraaja Paulan opastuksella tekemään itse pohjustuksen ja silmämeikin. Mulle uutena asiana tuli peruukin käyttäminen ja siinä Paula mua auttaa aina. Lisäksi Paula viimeistelee meikkini. Samoin hän viimeistelee Emilian maskeerauksen ja Nooran meikin. Juhanin ei tarvitse näistä asioista huolehtia. Hän on jo useamman kuukauden kasvattanut itselleen omaa meikkiään eli partaansa.
Meillä on ollut kolme yleisöläpimenoa. Ensimmäinen niistä oli mulle jännittävin, koska oma mieheni oli yleisön juokossa. Läheiset ja tutut ovat todellakin kaikkein jännittävintä yleisöä. Mieheni kertoi, että häntä jännitti myös mun puolesta mutta hyvin kuulemma meni. :)
Kahdessa ensimmäisessä läpimenossa ensimmäisen puoliskon rytmi oli meiltä hukassa. Sitä sitten harjoiteltiin ja perjantain läpimenossa homma luisti jälleen. Perjantaina meillä oli paljon tuttuja yleisössä, koska mm. Kokkotyö-säätiöltä oli porukkaa katsomassa esitystä. Tuntui aivan mahtavalta, kun yleisö oli tosi hyvällä energialla mukana ja näytelmän huumori upposi heihin täysillä. :) Yleisön positiivinen mukanaolo tukee meidän työtämme lavalla.
Keskiviikkona kävi kuvaaja ottamassa viralliset kuvat. Mulle iski hieman kameraujous mutta ei se auttanut kuin vaan näytellä kameran räpsiessä kuvia. Kaikkein haastavinta oli huutaa kameralle, jotta saataisiin hyvä otos eräästä Karitan kohtauksesta. Kuva onnistui sen verran hyvin, että tuumasin Tuomolle, että mä voisin keksiä sille käyttöä näytelmän jälkeenkin. Nimittäin aina, kun tuo rakas siippa tekee jotain, mitä ei olisi kannattanut tehdä, voin vaan ottaa kuvan esille ja näyttää, mitä mieltä olen asiasta. ;) Se on win-win tilanne. Mä saan ilmaista mielipiteeni ja mies säästyy nalkutukselta. :D
Julkisuuteen pääsimme tutustumaan torstaina, kun median edustajia oli paikalla infotilaisuudessa. Mä pääsin myös telkkariin. :) Oli kiva saada kertoa, että mä tosiaan elän nyt yhtä unelmaani. Siitä iso kiitos kuuluu Tuomolle. :) Hän on ollut toden totta aivan mahtava ohjaaja ja auttanut meitä saavuttamaan sellaista, johon emme uskoneet pystyvämme. On vaikea kuvailla muille miten paljon tämä on merkinnyt meille kaikille näyttelijöille. Mulle se on tuonut lisää uskoa itseeni, että musta on vielä johonkin. Täytyy myöntää, että olen aika ylpeä itsestäni ja niin on lähipiirinikin! :)
Tapahtumarikas viikko on aiheuttanut väsymystä meille kaikille joten viikonlopun alkaminen oli helpotus. Teatteriala on kovaa työtä, josta glamour on aika kaukana. Silti kovasta työstä, jännityksestä yms. huolimatta tämä on ollut mahtavaa ja hauskaa. :)
Lauantaina saimme viettään mukavan illan Emilian kotona 3/4 karonkkan merkeissä. :)
Tänään sunnuntaina mun suunnitelmiin kuuluu löhöily ja voimien kerääminen ensi viikkoa varten. Ennen pelkästään jännitin ensi-iltaa. Nyt edelleen jännitän mutta myös odotan ensi-iltaa. Yleisöä vartenhan me tässä olemme monta kuukautta töitä paiskineet. Tarkoitus on myös ollut tehdä Tuomosta työtön eli kun näytelmä on valmis, ohjaajan työ on ohi! Lohdutin tätä meidän tulevaa työtöntä kertomalla, että työtön ohjaaja sopii ihan hyvin näytelmämme teemaan. ;)
Vahingossa rikottujen energiajuomatölkkien määrä on noussut seitsemällä eli on nyt 18. Tahallaan rikottujen salkkujen saldo on pysynyt samana. Samoin vahingossa rikottujen silmälasien.
- Piia
Meillä on ollut kolme yleisöläpimenoa. Ensimmäinen niistä oli mulle jännittävin, koska oma mieheni oli yleisön juokossa. Läheiset ja tutut ovat todellakin kaikkein jännittävintä yleisöä. Mieheni kertoi, että häntä jännitti myös mun puolesta mutta hyvin kuulemma meni. :)
Kahdessa ensimmäisessä läpimenossa ensimmäisen puoliskon rytmi oli meiltä hukassa. Sitä sitten harjoiteltiin ja perjantain läpimenossa homma luisti jälleen. Perjantaina meillä oli paljon tuttuja yleisössä, koska mm. Kokkotyö-säätiöltä oli porukkaa katsomassa esitystä. Tuntui aivan mahtavalta, kun yleisö oli tosi hyvällä energialla mukana ja näytelmän huumori upposi heihin täysillä. :) Yleisön positiivinen mukanaolo tukee meidän työtämme lavalla.
Keskiviikkona kävi kuvaaja ottamassa viralliset kuvat. Mulle iski hieman kameraujous mutta ei se auttanut kuin vaan näytellä kameran räpsiessä kuvia. Kaikkein haastavinta oli huutaa kameralle, jotta saataisiin hyvä otos eräästä Karitan kohtauksesta. Kuva onnistui sen verran hyvin, että tuumasin Tuomolle, että mä voisin keksiä sille käyttöä näytelmän jälkeenkin. Nimittäin aina, kun tuo rakas siippa tekee jotain, mitä ei olisi kannattanut tehdä, voin vaan ottaa kuvan esille ja näyttää, mitä mieltä olen asiasta. ;) Se on win-win tilanne. Mä saan ilmaista mielipiteeni ja mies säästyy nalkutukselta. :D
Julkisuuteen pääsimme tutustumaan torstaina, kun median edustajia oli paikalla infotilaisuudessa. Mä pääsin myös telkkariin. :) Oli kiva saada kertoa, että mä tosiaan elän nyt yhtä unelmaani. Siitä iso kiitos kuuluu Tuomolle. :) Hän on ollut toden totta aivan mahtava ohjaaja ja auttanut meitä saavuttamaan sellaista, johon emme uskoneet pystyvämme. On vaikea kuvailla muille miten paljon tämä on merkinnyt meille kaikille näyttelijöille. Mulle se on tuonut lisää uskoa itseeni, että musta on vielä johonkin. Täytyy myöntää, että olen aika ylpeä itsestäni ja niin on lähipiirinikin! :)
Tapahtumarikas viikko on aiheuttanut väsymystä meille kaikille joten viikonlopun alkaminen oli helpotus. Teatteriala on kovaa työtä, josta glamour on aika kaukana. Silti kovasta työstä, jännityksestä yms. huolimatta tämä on ollut mahtavaa ja hauskaa. :)
Lauantaina saimme viettään mukavan illan Emilian kotona 3/4 karonkkan merkeissä. :)
Tänään sunnuntaina mun suunnitelmiin kuuluu löhöily ja voimien kerääminen ensi viikkoa varten. Ennen pelkästään jännitin ensi-iltaa. Nyt edelleen jännitän mutta myös odotan ensi-iltaa. Yleisöä vartenhan me tässä olemme monta kuukautta töitä paiskineet. Tarkoitus on myös ollut tehdä Tuomosta työtön eli kun näytelmä on valmis, ohjaajan työ on ohi! Lohdutin tätä meidän tulevaa työtöntä kertomalla, että työtön ohjaaja sopii ihan hyvin näytelmämme teemaan. ;)
Vahingossa rikottujen energiajuomatölkkien määrä on noussut seitsemällä eli on nyt 18. Tahallaan rikottujen salkkujen saldo on pysynyt samana. Samoin vahingossa rikottujen silmälasien.
- Piia
torstai 8. maaliskuuta 2012
Työttömyys Runo
Päivästä toiseen odottamista, haaveilua ja katoavaa toivoa.
Uskotaan, unelmoidaan ja ajatellaan huomenna on parempi mahdollisuus
ehkä silloin tapahtuu ihme.
Ehkä huomenna on uusi mahdollisuus ehkä silloin onnistun.
Miten sitten käykään ollaan lähempänä unelmaa.
Ehkä kaikki kärsimys, vaiva ja työ päättyy.
Mutta aina uudestaan ja uudestaan huominen ei mitään muutakaan
vaan vie työttömän aina alemmaksi ja alemmaksi kuopassaan.
Jospa kuitenkin olisi toivoa paremmasta ja onnellisemmasta huomisesta...
Miten lopulta käy... Vastausta joutuu odottamaan taas huomiseen
ehkä se muuttaa kaiken tai sitten ei.
Mutta aina on toivoa paremmasta ja uusi mahdollisuus!
- Noora
Uskotaan, unelmoidaan ja ajatellaan huomenna on parempi mahdollisuus
ehkä silloin tapahtuu ihme.
Ehkä huomenna on uusi mahdollisuus ehkä silloin onnistun.
Miten sitten käykään ollaan lähempänä unelmaa.
Ehkä kaikki kärsimys, vaiva ja työ päättyy.
Mutta aina uudestaan ja uudestaan huominen ei mitään muutakaan
vaan vie työttömän aina alemmaksi ja alemmaksi kuopassaan.
Jospa kuitenkin olisi toivoa paremmasta ja onnellisemmasta huomisesta...
Miten lopulta käy... Vastausta joutuu odottamaan taas huomiseen
ehkä se muuttaa kaiken tai sitten ei.
Mutta aina on toivoa paremmasta ja uusi mahdollisuus!
- Noora
keskiviikko 7. maaliskuuta 2012
Ohjaajan luova tauko :D
Kuvatodiste Tuomon rankasta ohjaajan työstä... :D Kuvan on ottanut Emilia. Kuva otettiin tauolla ja hetkeä aikaisemmin tilanteessa mukana oli myös tummasuklaalevy.
- Piia
tiistai 6. maaliskuuta 2012
Viimeinen loikka!
Viimeiset kaksi viikko harjoituksista on meneillään, ja tunnelmat ovat hyvät! Tällä viikolla on kolme esityksenomaista läpimenoa koeyleisön kanssa. Lähes kaikki tekniset asiat ovat nyt paikallaan ja nyt opetellaan kohtaamaan yleisö ja totutellaan jännitykseen.
Näin loppusuorallakin viilataan toki vielä joitain asioita paremmaksi mutta mitään isoja muutoksia ei enää tehdä. Nyt näyttelijät ovat pääsemässä omien roolihenkilöidensä herroiksi ja esitys alkaa syntyä omaksi itsekseen.Tarvitaan vielä se viimeinen loikka, ja siihen me olemme valmiit!
Ohjaajan työ on tehty siinä vaiheessa kun esitys on valmis. Silloin näytelmä on näyttelijöiden käsissä ja ohjaajan paikalla istuu yleisö.
- Ohjaaja Tuomo 6.3.2012 -
Näin loppusuorallakin viilataan toki vielä joitain asioita paremmaksi mutta mitään isoja muutoksia ei enää tehdä. Nyt näyttelijät ovat pääsemässä omien roolihenkilöidensä herroiksi ja esitys alkaa syntyä omaksi itsekseen.Tarvitaan vielä se viimeinen loikka, ja siihen me olemme valmiit!
Ohjaajan työ on tehty siinä vaiheessa kun esitys on valmis. Silloin näytelmä on näyttelijöiden käsissä ja ohjaajan paikalla istuu yleisö.
- Ohjaaja Tuomo 6.3.2012 -
perjantai 2. maaliskuuta 2012
Jännitystä, läpimenoja ja arestia
Huh! Kyllä on jännittävä työviikko takana! Yleisöläpimenoja oli
kaksi. Keskiviikkona oli ensimmäinen ja kaikkien yllätykseksi yleisöä
tulikin enemmän kuin aikaisemmin. Tämä lisäsi jännitystä joten edes
näytelmän ensimmäinen puoli, joka tähän asti meillä on ollut melko hyvin
hallussa, ei sujunut ihan aikaisempien läpimenojen tapaan.
Tämän läpimenon jälkeen me keskustelimme Tuomon kanssa paljon jännityksestä ja siitä, mitä se tekee näyttelijälle. Mulle se esim. aiheutti sen, että sykkeen nousun ja lavalla liikkumisen jälkeen ei vuorosanoista meinannut tulla mitään, koska oli tunne, että happi loppuu. Tuomo kertoi, että tällaisessa tilanteessa kehossa on itseasiassa liikaa happea ja siksi kannattaa keskittyä uloshengittämiseen. Muutenkin jännitys pitää tunnistaa ja hyväksyä se, mutta siihen ei kannata keskittyä vaan siihen, mitä on tekemässä.
Torstaina iltaharjoituksissa Tuomo kehoitti jokaista olemaan näytellessä röyhkeä ja rohkea sekä ottamaan riskejä. Enää ei tarvinnut ajatella meneekö oikein eli pelata varman päälle. En ole ihan varma johtuiko tästä vai mistä mutta silloin hommat alkoivat taas sujua. :)
Tänään puolelta päivin oli viikon toinen läpimeno. Se oli meille näyttelijöille ehkä jopa aiempaa jännittävämpi, koska yleisö koostui teatterin ammattinäyttelijöistä ja teatterinjohtajasta. Ryhmämme naisille erityistä lisäjännitystä toi yleisössä ollut näyttelijä Sauli Suonpää. Paljastetaan nyt tässä, että me tytöt hieman fanitetaan Saulia, jonka työskentelyä olemme päässeet Vadelmavenepakolaisessa ja Lokissa ihailemaan. :)
Tämänpäiväinen läpimeno oli ainakin puvustajamme Hennan mielestä parhaamme tähän astisista. :) Tuomo oli myös tyytyväinen meihin. :) Kehuja jakoi myös yleisönä olleet näyttelijät ja teatterinjohtaja. Toki viilaamista ja hiomista vielä on mutta hyvä näytelmä tästä on tulossa. Oli mukavaa huomata, että yleisö oli mukana ja kuulla, että osa heistä oli jopa liikuttunut.
Muuten harjoitusviikosta voisi kertoa sen, että tässä vaiheessa harjoituksia kaiken pitää jo olla rytmillisesti kohdillaan joten varsinkin mä Karitana olen saanut tutustua "arestissa" olemiseen. "Aresti" on huone, jossa me näyttelijät odotamme vuoroamme saapua lavalle. Uudelleen nimesin huoneen siten, että kun kerran istuin siellä tekniikkapuolen miehen tulessa sinne niin totesin hänelle vitsinä olevani siellä arestissa. Siitä tuo nimi jäi ainakin mulle käyttöön. Sanon aina Tuomolle meneväni arestiin, kun mun pitää mennä odottamaan vuoroani. :D
Vahingossa rikottujen energiajuomapullojen saldo on viimeisimmän tietoni mukaan pysynyt edelleen 11:sta. Tahallaan rikottujen salkkujen määräkään ei ole kasvanut 3:sta. Lisäyksenä kerron vain, että Tuomo onnistui tänään vahingossa rikkomaan yhdet silmälasit, joita käytettiin osana puvustusta.
Ensi viikkolla riittää myös jännitettävää, koska silloin on mm. valmistavat läpimenot ja lehdistön infotilaisuus. Kuvaaja käy myös ottamassa viralliset kuvat mm. käsiohjelmaa varten.
Nyt viikonlopun viettoon! :)
- Piia
Tämän läpimenon jälkeen me keskustelimme Tuomon kanssa paljon jännityksestä ja siitä, mitä se tekee näyttelijälle. Mulle se esim. aiheutti sen, että sykkeen nousun ja lavalla liikkumisen jälkeen ei vuorosanoista meinannut tulla mitään, koska oli tunne, että happi loppuu. Tuomo kertoi, että tällaisessa tilanteessa kehossa on itseasiassa liikaa happea ja siksi kannattaa keskittyä uloshengittämiseen. Muutenkin jännitys pitää tunnistaa ja hyväksyä se, mutta siihen ei kannata keskittyä vaan siihen, mitä on tekemässä.
Torstaina iltaharjoituksissa Tuomo kehoitti jokaista olemaan näytellessä röyhkeä ja rohkea sekä ottamaan riskejä. Enää ei tarvinnut ajatella meneekö oikein eli pelata varman päälle. En ole ihan varma johtuiko tästä vai mistä mutta silloin hommat alkoivat taas sujua. :)
Tänään puolelta päivin oli viikon toinen läpimeno. Se oli meille näyttelijöille ehkä jopa aiempaa jännittävämpi, koska yleisö koostui teatterin ammattinäyttelijöistä ja teatterinjohtajasta. Ryhmämme naisille erityistä lisäjännitystä toi yleisössä ollut näyttelijä Sauli Suonpää. Paljastetaan nyt tässä, että me tytöt hieman fanitetaan Saulia, jonka työskentelyä olemme päässeet Vadelmavenepakolaisessa ja Lokissa ihailemaan. :)
Tämänpäiväinen läpimeno oli ainakin puvustajamme Hennan mielestä parhaamme tähän astisista. :) Tuomo oli myös tyytyväinen meihin. :) Kehuja jakoi myös yleisönä olleet näyttelijät ja teatterinjohtaja. Toki viilaamista ja hiomista vielä on mutta hyvä näytelmä tästä on tulossa. Oli mukavaa huomata, että yleisö oli mukana ja kuulla, että osa heistä oli jopa liikuttunut.
Muuten harjoitusviikosta voisi kertoa sen, että tässä vaiheessa harjoituksia kaiken pitää jo olla rytmillisesti kohdillaan joten varsinkin mä Karitana olen saanut tutustua "arestissa" olemiseen. "Aresti" on huone, jossa me näyttelijät odotamme vuoroamme saapua lavalle. Uudelleen nimesin huoneen siten, että kun kerran istuin siellä tekniikkapuolen miehen tulessa sinne niin totesin hänelle vitsinä olevani siellä arestissa. Siitä tuo nimi jäi ainakin mulle käyttöön. Sanon aina Tuomolle meneväni arestiin, kun mun pitää mennä odottamaan vuoroani. :D
Vahingossa rikottujen energiajuomapullojen saldo on viimeisimmän tietoni mukaan pysynyt edelleen 11:sta. Tahallaan rikottujen salkkujen määräkään ei ole kasvanut 3:sta. Lisäyksenä kerron vain, että Tuomo onnistui tänään vahingossa rikkomaan yhdet silmälasit, joita käytettiin osana puvustusta.
Ensi viikkolla riittää myös jännitettävää, koska silloin on mm. valmistavat läpimenot ja lehdistön infotilaisuus. Kuvaaja käy myös ottamassa viralliset kuvat mm. käsiohjelmaa varten.
Nyt viikonlopun viettoon! :)
- Piia
perjantai 24. helmikuuta 2012
Muutoksen tuuli
Viime keskiviikkoisen yleisöläpimenon jälkeen on puhaltanut muutoksen tuuli. Nyt olemme varmaan päässeet teatterityön ytimeen. Teatterissa kaikki voi muuttua melkein milloin vain. Eri asioita kokeillaan ja sen mukaisesti toimivatko ne vai eivät, muutos astuu kuvioihin.
Muutoksesta johtuen mulle jäi hieman hämmentynyt olo harjoitusviikon jälkeen. Roolihenkilöäni Karitaa muutettiin tavallaan melko paljonkin vaikka esimerkiksi vuorosanat pysyivät jotakuinkin samoina. Samalla näyttelemisestä tuli mulle haastellisempaa. Vaikka asiat eivät aina ole helppoja, ryhmästä saamani hyvän taustatuen avulla, uskon selviäväni uusista haasteista kunnialla. :)
Ensi viikolla siirrymme ammattinäyttelijöille normaaliin työaikaan eli teemme 2-osaista työpäivää. Olemme harjoituksissa 4 tuntia päivällä ja 3,5 tuntia illalla. Mulle ja muille tämän näytelmän näyttelijöille tämä on uusi asia. Itse hieman jännitän miten jaksan vielä illaksi lähetä takaisin töihin. Mutta eiköhän siihenkin totu. :)
Vahingossa rikkottujen energiajuomapullojen saldo on pysynyt samana eli se on 11. Tähän lisänä se, että harjoituksissa Mikko käytti sen verran nopeita liikkeitä, että Riia sai vahingossa melkein päällensä yhden energiajuomapullon sisällön.
Tahallaan rikottuja salkkuja on edelleen 3 kappaletta. Saimme tänään kokeiluun toisenlaisen salkun. Toivottavasti kestävämpää sorttia olevan.
- Piia
Muutoksesta johtuen mulle jäi hieman hämmentynyt olo harjoitusviikon jälkeen. Roolihenkilöäni Karitaa muutettiin tavallaan melko paljonkin vaikka esimerkiksi vuorosanat pysyivät jotakuinkin samoina. Samalla näyttelemisestä tuli mulle haastellisempaa. Vaikka asiat eivät aina ole helppoja, ryhmästä saamani hyvän taustatuen avulla, uskon selviäväni uusista haasteista kunnialla. :)
Ensi viikolla siirrymme ammattinäyttelijöille normaaliin työaikaan eli teemme 2-osaista työpäivää. Olemme harjoituksissa 4 tuntia päivällä ja 3,5 tuntia illalla. Mulle ja muille tämän näytelmän näyttelijöille tämä on uusi asia. Itse hieman jännitän miten jaksan vielä illaksi lähetä takaisin töihin. Mutta eiköhän siihenkin totu. :)
Vahingossa rikkottujen energiajuomapullojen saldo on pysynyt samana eli se on 11. Tähän lisänä se, että harjoituksissa Mikko käytti sen verran nopeita liikkeitä, että Riia sai vahingossa melkein päällensä yhden energiajuomapullon sisällön.
Tahallaan rikottuja salkkuja on edelleen 3 kappaletta. Saimme tänään kokeiluun toisenlaisen salkun. Toivottavasti kestävämpää sorttia olevan.
- Piia
keskiviikko 22. helmikuuta 2012
Loppusuora häämöttää
Nyt ollaan siinä vaiheessa että aletaan laittaa palaset paikoilleen ja mennään kohti valmista esitystä. Toisin sanoen hiotaan kohtauksia, esityksen rytmiä ja tehdään valotilanteita ja äänimaailmaa ja viimeistellään lavastusta ja puvustusta. Eikä suinkaan vähäisimpänä myös yleisö alkaa olla mukana läpimenoharjoituksissa. Siis siedätyshoito esiintymisjännityksen suhteen on myös alkanut. Ensimmäinen koko näytelmän läpimeno koeyleisön kanssa oli jännittävä kokemus. Ja luonnollisesti se vaikutti näyttelijöiden tekemiseen sekä positiivisesti että myös hankaloittaen sitä.
Mutta ei ole mitään syytä huoleen, koska jännitys kuuluu näyttelijäntyöhön ja väitän että suurin osa ammattinäyttelijöistä jännittää myös esityksen ensimmäisiä yleisöläpimenoja. Erona on vain se, että rutiinin myötä tuosta jännityksestä tulee energisoiva voimavara joka sytyttää näyttelijän parhaimpaansa. Esiintymisjännityksestä ei mielestäni kannata edes mitenkään erityisesti yrittää päästä eroon, vaan kannattaa vain tunnistaa se ja keskittyä siihen mitä on tekemässä lavalla, eikä siihen että "näkyyköhän tää tonne katsomoon että mua jännittää ihan hirveesti." On tietysti asia erikseen jos jännitys on sitä luokkaa että taju lähtee tai vessa kutsuu, mutta sitten kannattaa nousta ylös lavalta ja jatkaa siihen mihin jäi ennen kuin pimeni. Ja/tai kannattaa myös vaihtaa kalsarit tarvittaessa.
Työtahti ja motivaatio on ollut koko ajan hyvä kaikilla. Tämä viimeinen kolmannes harjoitusprosessia vaatii vielä paljon kärsivällisyyttä kaikilta, mutta uskon vahvasti että saamme aikaan hienon esityksen. Ohjaajana minulla on myös vielä paljon mietittävää jotta tarina tulee kerrotuksi. Me osaamme sen jo ulkoa, mutta myös katsojan joka näkee esityksen ensimmäistä kertaa pitää pysyä mukana alusta loppuun. Teatterin tekemisen paradokseja on se että isoin elementti eli yleisö tulee paikalle vasta loppusuoralla. Entäs jos joskus tekisikin näytelmän sillä tavalla että yleisöä olisi katsomot täynnä viikko tolkulla harjoituksissa ja ensi-illassa ei olisi enää ketään? Ja sen jälkeen myös joka esityksessä vaikka yksi näyttelijä ja lamppu vähemmän? Ja viimeinen sammuttais valot?
- Ohjaaja Tuomo 20.2.2012
Mutta ei ole mitään syytä huoleen, koska jännitys kuuluu näyttelijäntyöhön ja väitän että suurin osa ammattinäyttelijöistä jännittää myös esityksen ensimmäisiä yleisöläpimenoja. Erona on vain se, että rutiinin myötä tuosta jännityksestä tulee energisoiva voimavara joka sytyttää näyttelijän parhaimpaansa. Esiintymisjännityksestä ei mielestäni kannata edes mitenkään erityisesti yrittää päästä eroon, vaan kannattaa vain tunnistaa se ja keskittyä siihen mitä on tekemässä lavalla, eikä siihen että "näkyyköhän tää tonne katsomoon että mua jännittää ihan hirveesti." On tietysti asia erikseen jos jännitys on sitä luokkaa että taju lähtee tai vessa kutsuu, mutta sitten kannattaa nousta ylös lavalta ja jatkaa siihen mihin jäi ennen kuin pimeni. Ja/tai kannattaa myös vaihtaa kalsarit tarvittaessa.
Työtahti ja motivaatio on ollut koko ajan hyvä kaikilla. Tämä viimeinen kolmannes harjoitusprosessia vaatii vielä paljon kärsivällisyyttä kaikilta, mutta uskon vahvasti että saamme aikaan hienon esityksen. Ohjaajana minulla on myös vielä paljon mietittävää jotta tarina tulee kerrotuksi. Me osaamme sen jo ulkoa, mutta myös katsojan joka näkee esityksen ensimmäistä kertaa pitää pysyä mukana alusta loppuun. Teatterin tekemisen paradokseja on se että isoin elementti eli yleisö tulee paikalle vasta loppusuoralla. Entäs jos joskus tekisikin näytelmän sillä tavalla että yleisöä olisi katsomot täynnä viikko tolkulla harjoituksissa ja ensi-illassa ei olisi enää ketään? Ja sen jälkeen myös joka esityksessä vaikka yksi näyttelijä ja lamppu vähemmän? Ja viimeinen sammuttais valot?
- Ohjaaja Tuomo 20.2.2012
Ti 21.2.2012 Laskiainen
Laskiaista vietimme teatteriporukan kanssa roskarukalla. Mukana olivat ohjaaja Tuomo, näyttelijät ja mun tytär Juulia 2v. Laskettiin mäkeä ja paistettiin makkaraa sekä juotiin lämmintä mehua.
Pari tuntia kului mukavasti lämpimässä talvisäässä. Vuorosanat eivät sielläkään unohtuneet vaan seuraavat aina mukana.
Piian esittämään arvoitukseen vastaus on, että lastenrattaiden autoon laittamiseen tarvitaan 5 näyttelijää. :)
- Noora
Pari tuntia kului mukavasti lämpimässä talvisäässä. Vuorosanat eivät sielläkään unohtuneet vaan seuraavat aina mukana.
Piian esittämään arvoitukseen vastaus on, että lastenrattaiden autoon laittamiseen tarvitaan 5 näyttelijää. :)
- Noora
tiistai 21. helmikuuta 2012
Banaanilaatikko ja lisää jännitystä
Tämän viikon alussa Niemi on saanut jälleen erikoisen "vastanäyttelijän". Hänellähän on jo siis tulitikku kaverinaan ja nyt uusimpana on banaanilaatikko, joka ehkä nähdään ensi-illassa riippuen sen kunnosta. Kuinka Niemi selviää erikosine kumppaneineen käy ilmi viimeistään silloin. :)
Maanantaina mä olin todella "hyvässä vedossa" ja pirteänä harjoituksissa. Ilahdutin ohjaajaa ja muita harjoituksissa kauhomalla lattialta olemattomia papereita. Kun Tuomo kysyi mitä ihmettä mä teen, vastasin siihen tietenkin improvisoivani. Todellisuudessa kyse oli ajatuskatkoksesta... Hyvässä lykyssä mun selitys meni läpi! :D
Tänään oli laskiaisrieha, johon en itse valitettavasti päässyt mukaan kuin vasta ihan loppussa. Porukka kertoi, että kivaa oli ollut eikä kukaan ollut tullut pää edellä alas. Hyvä juttu. :)
Huomenna on seuraava läpimeno ja mun kohdalla se tarkoittaa lisää jännitystä. Jännitys kuuluu tähän työhön ja sen kanssa on vain opittava tulemaan toimeen. Eli ei kun vaan lisää jännitykseen siedätystä kehiin!
Vahingossa rikkottujen energiajuomatölkkien saldo on noussut taas. Se on nyt 11. Tähän asti Juhani on yksinomaan rutannut tölkkejä erinomaisella osumatarkkuudella mutta nyt muutkin ovat kantaneet kortensa kekoon. Tuomo tuhosi yhden ja Emilia kolme kertalaakilla! Ihan jännityksellä odotan, mikä on saldo ensi-iltaan mennessä. :)
Muiden pyynnöstä alan pitämään myös tahallaan rikkotujen salkkujen saldoa. Se on mun tietääkseni tällä hetkellä 3.
Tähän lopuksi pieni arvoitus pohdittavaksi. Kuinka monta näyttelijää tarvitaan yksien lastenvaunu rattaiden autoon laittamiseen?
- Piia
Maanantaina mä olin todella "hyvässä vedossa" ja pirteänä harjoituksissa. Ilahdutin ohjaajaa ja muita harjoituksissa kauhomalla lattialta olemattomia papereita. Kun Tuomo kysyi mitä ihmettä mä teen, vastasin siihen tietenkin improvisoivani. Todellisuudessa kyse oli ajatuskatkoksesta... Hyvässä lykyssä mun selitys meni läpi! :D
Tänään oli laskiaisrieha, johon en itse valitettavasti päässyt mukaan kuin vasta ihan loppussa. Porukka kertoi, että kivaa oli ollut eikä kukaan ollut tullut pää edellä alas. Hyvä juttu. :)
Huomenna on seuraava läpimeno ja mun kohdalla se tarkoittaa lisää jännitystä. Jännitys kuuluu tähän työhön ja sen kanssa on vain opittava tulemaan toimeen. Eli ei kun vaan lisää jännitykseen siedätystä kehiin!
Vahingossa rikkottujen energiajuomatölkkien saldo on noussut taas. Se on nyt 11. Tähän asti Juhani on yksinomaan rutannut tölkkejä erinomaisella osumatarkkuudella mutta nyt muutkin ovat kantaneet kortensa kekoon. Tuomo tuhosi yhden ja Emilia kolme kertalaakilla! Ihan jännityksellä odotan, mikä on saldo ensi-iltaan mennessä. :)
Muiden pyynnöstä alan pitämään myös tahallaan rikkotujen salkkujen saldoa. Se on mun tietääkseni tällä hetkellä 3.
Tähän lopuksi pieni arvoitus pohdittavaksi. Kuinka monta näyttelijää tarvitaan yksien lastenvaunu rattaiden autoon laittamiseen?
- Piia
perjantai 17. helmikuuta 2012
Ohi on!
Näytelmän ensimmäinen kokonainen läpiveto on ohi! Kovasta jännityksestä johtuen mulla on hieman "takki tyhjänä"-fiilis. En osannut varautua kuinka paljon edes muutaman uuden katselijan lisääminen yleisöön voi jännittää. Nyt sitten mietityttää miten ihmeessä selviän kokonaisesta yleisöstä?! Onneksi mulla on kuitenkin vahva tuki omassa työryhmässämme. :)
Tuomo oli tyytyväinen meihin. :) Ensimmäiseksi läpivedoksi suorituksemme oli hänen mielestään hyvä ja hän painotti, että jokainen saa olla ylpeä itsestään. Jokaisella - niin hänellä ohjaajana kuin meillä näyttelijöinä- on vielä paljon töitä tiedossa ennen ensi-iltaa mutta hyvällä malilla olemme tässä vaiheessa.
Mä olin iloinen siitä, että Henna (puvustajamme) oli löytänyt Karitalle juuri sopivat hanskat. Ne ovat mulle tärkeä asuste. Taisinpa saada vielä molemmilta eli Hennalta ja Tuomolta suostumuksen siihen, että niihin laitetaan glitteriä!!! :)
Nyt viikonlopun viettoon ja pariksi päivää teatteri pois mielestä. Aika raskaan harjoitteluviikon jälkeen on hyvä levähtää ja keskittyä muuhun kuin vuorosanoihin. Maanantaina hommat sitten jatkuvat tämän erittäin hauskan ja ihanan työryhmän kanssa. :)
- Piia
Tuomo oli tyytyväinen meihin. :) Ensimmäiseksi läpivedoksi suorituksemme oli hänen mielestään hyvä ja hän painotti, että jokainen saa olla ylpeä itsestään. Jokaisella - niin hänellä ohjaajana kuin meillä näyttelijöinä- on vielä paljon töitä tiedossa ennen ensi-iltaa mutta hyvällä malilla olemme tässä vaiheessa.
Mä olin iloinen siitä, että Henna (puvustajamme) oli löytänyt Karitalle juuri sopivat hanskat. Ne ovat mulle tärkeä asuste. Taisinpa saada vielä molemmilta eli Hennalta ja Tuomolta suostumuksen siihen, että niihin laitetaan glitteriä!!! :)
Nyt viikonlopun viettoon ja pariksi päivää teatteri pois mielestä. Aika raskaan harjoitteluviikon jälkeen on hyvä levähtää ja keskittyä muuhun kuin vuorosanoihin. Maanantaina hommat sitten jatkuvat tämän erittäin hauskan ja ihanan työryhmän kanssa. :)
- Piia
Tekniikkaa ja jännitystä
Tällä harjoitusviikolla ollaan saatu harjoituksiin mukaan tekniikka eli näytelmän äänimaailma ja jonkun verran valoja. Emme kuitenkaan ole pilkkopimeässä tähänkään asti harjoitelleet vaikka kerran kokeilimme onnistuisivatko Mikko ja Riia tulemaan lavalle pimeässä. Valojen syttyessä kumpikaan ei ollut löytänyt paikalleen ja Mikko taisi hapuilla, että missä se penkki on. :D En tiedä aikooko Tuomo, että vielä kokeilisimme tätä uudestaan. Hänellä kun on tapana toisinaan muuntautua Teletapiksi ja hihkaista, että "Uudestaan!" :D
Tähän harjoitusviikkoon mahtuu myös yksi Tuomon neronleimauksista. Se koostuu roolihahmo Riiasta ja hänelle osoitetusta ohjeesta näyttää Nykäsen Matilta. Eräs näytelmän kohtauksista saatiin tämän ansiosta toimimaan erittäin hyvin. Tämän valtaisan ponnistuksen jälkeen seuraavalla tauolla Tuomo heittäytyi varsin onnellisen oloisena Niemen patjalle tummasuklaalevynsä kanssa kölöttelemään. Emilialla on tästä tilanteesta kuvatodiste, jonka me ehkä julkistamme vielä täällä blogissa... Koska tällä viikolla jokainen meistä on ollut enemmän tai vähemmän väsynyt, Niemellä on ollut hieman hommaa patjansa puolustamisessa.
Tänään iltapäivällä on mulle ja ehkäpä muillekin jännä paikka, kun ensimmäistä kertaa teemme koko näytelmän läpivedon. Meille tulee katselijoitakin paikalle eli yleisöön "siedättäminen" aloitetaan. Toivottavasti muistan tulla lavalle ja poistua sieltä oikeissa kohdissa. Vuorosanojen muistaminenkin olisi tietty hyvä juttu.
Mun tämän hetkisen tietoni mukaan vahingossa rikottujen energiajuoma tölkkien saldo on noussut jälleen yhdellä eli se on 7. Juhanin osumatarkkuus ei petä! :D
- Piia
Tähän harjoitusviikkoon mahtuu myös yksi Tuomon neronleimauksista. Se koostuu roolihahmo Riiasta ja hänelle osoitetusta ohjeesta näyttää Nykäsen Matilta. Eräs näytelmän kohtauksista saatiin tämän ansiosta toimimaan erittäin hyvin. Tämän valtaisan ponnistuksen jälkeen seuraavalla tauolla Tuomo heittäytyi varsin onnellisen oloisena Niemen patjalle tummasuklaalevynsä kanssa kölöttelemään. Emilialla on tästä tilanteesta kuvatodiste, jonka me ehkä julkistamme vielä täällä blogissa... Koska tällä viikolla jokainen meistä on ollut enemmän tai vähemmän väsynyt, Niemellä on ollut hieman hommaa patjansa puolustamisessa.
Tänään iltapäivällä on mulle ja ehkäpä muillekin jännä paikka, kun ensimmäistä kertaa teemme koko näytelmän läpivedon. Meille tulee katselijoitakin paikalle eli yleisöön "siedättäminen" aloitetaan. Toivottavasti muistan tulla lavalle ja poistua sieltä oikeissa kohdissa. Vuorosanojen muistaminenkin olisi tietty hyvä juttu.
Mun tämän hetkisen tietoni mukaan vahingossa rikottujen energiajuoma tölkkien saldo on noussut jälleen yhdellä eli se on 7. Juhanin osumatarkkuus ei petä! :D
- Piia
tiistai 14. helmikuuta 2012
"Mä meen niistämään!"
Viime viikko oli allekirjoittaneelle aika rankka harjoitusviikko johtuen flunssasta. Tämän takia Karitan yleisin vuorosana oli ilmoitus: "Mä meen niistämään!" Onneksi tämän viikon alkuun mennessä flunssa on jo helpottanut. :)
Vaikka harjoittelu näin ei-ammattilaiselle on haastavaa, on teatterista ja tästä meidän porukasta tullut ainakin mulle todella tärkeä. Ihan kaiholla ajattelen jo sitä aikaa, kun tämä kaikki on ohi. Flunssasta huolimatta, oli viime viikolla jotenkin mahtava fiilis tulla teatteriin ja kavuta portaat Katariinan kamariin. Koska satuin perjantaina olemaan ekana paikalla, oli pukutilat vielä hämärät. Oli kiva sytytellä rauhassa valot ja odottaa milloin porukka tulee paikalle. Silloin tajusin, kuinka kivaa on tulla harjoituksiin. :)
Tulevaisuudessa mua jännittää eniten yleisön edessä suoriutuminen. Unohdanko vuorosanat? Kompastunko? Tiputanko jotain? Kaikista näistä huolimatta uskon, että tästä meidän näytelmästä tulee upea ja onnistunut. On ollut mahtavaa seurata muiden näyttelijöiden työskentelyä ja nähdä miten pikkuhiljaa roolihenkilöt "astuvat esille". Tuntuu hienolta, kun toiset onnistuvat ja kun on ollut hankalia kohtia, itsekin mielessään oikein pinnistelee mukana ja tsemppaa toisia, jotta kuvio saadaan toimimaan. :)
Mulle vaikeinta on ollut ymmärtää roolihenkilöäni Karitaa. Mun kokemukseni mukaan häntä ei ole helppo näytellä, mutta pikkuhiljaa olen alkanut saada kiinni roolistani. Vaikeimpiin kohtiin löytyi yllättävä apukeino nimittäin hanskat! Näin tuli opittua sekin, että puvustuksella on tärkeä osa roolin luomisessa. Mä vaan elän nyt toivossa, että saisin ohjaajan ja puvustajan puhuttua ympäri siihen, että saisin Karitan hanskoihin vähän glitteriä... Siis niinku ihan vähäsen vaan... :D Tuomo ei varmaan olekaan kuullut yhtään liikaa mun glitteritoiveita. Mitä nyt tuumasi, että laitettaisko metsurillekin vähän kimaletta työhanskoihin... :D
Vahingossa rikkottujen energiajuomatölkkien saldo on tällä hetkellä 6.
- Piia
Vaikka harjoittelu näin ei-ammattilaiselle on haastavaa, on teatterista ja tästä meidän porukasta tullut ainakin mulle todella tärkeä. Ihan kaiholla ajattelen jo sitä aikaa, kun tämä kaikki on ohi. Flunssasta huolimatta, oli viime viikolla jotenkin mahtava fiilis tulla teatteriin ja kavuta portaat Katariinan kamariin. Koska satuin perjantaina olemaan ekana paikalla, oli pukutilat vielä hämärät. Oli kiva sytytellä rauhassa valot ja odottaa milloin porukka tulee paikalle. Silloin tajusin, kuinka kivaa on tulla harjoituksiin. :)
Tulevaisuudessa mua jännittää eniten yleisön edessä suoriutuminen. Unohdanko vuorosanat? Kompastunko? Tiputanko jotain? Kaikista näistä huolimatta uskon, että tästä meidän näytelmästä tulee upea ja onnistunut. On ollut mahtavaa seurata muiden näyttelijöiden työskentelyä ja nähdä miten pikkuhiljaa roolihenkilöt "astuvat esille". Tuntuu hienolta, kun toiset onnistuvat ja kun on ollut hankalia kohtia, itsekin mielessään oikein pinnistelee mukana ja tsemppaa toisia, jotta kuvio saadaan toimimaan. :)
Mulle vaikeinta on ollut ymmärtää roolihenkilöäni Karitaa. Mun kokemukseni mukaan häntä ei ole helppo näytellä, mutta pikkuhiljaa olen alkanut saada kiinni roolistani. Vaikeimpiin kohtiin löytyi yllättävä apukeino nimittäin hanskat! Näin tuli opittua sekin, että puvustuksella on tärkeä osa roolin luomisessa. Mä vaan elän nyt toivossa, että saisin ohjaajan ja puvustajan puhuttua ympäri siihen, että saisin Karitan hanskoihin vähän glitteriä... Siis niinku ihan vähäsen vaan... :D Tuomo ei varmaan olekaan kuullut yhtään liikaa mun glitteritoiveita. Mitä nyt tuumasi, että laitettaisko metsurillekin vähän kimaletta työhanskoihin... :D
Vahingossa rikkottujen energiajuomatölkkien saldo on tällä hetkellä 6.
- Piia
Peruspäivä teatterin kahviossa
Jouduimme Katariinan kamarin näyttämöltä evakkoon kattoremontin takia joten tämän alkuviikon ainakin nyt sitten harjoitellaan teatterin kahviossa. Lavastuksemmekin on yhtä näyttävä kuin näyttämökin. Mutta silti näyttelijöiden onnistuminen saa ohjaajankin niin innostumaan, että hän meinaa kaatua tuolillaan.
Harjoittelua ei yhtään helpota sekään, että lähes jokaisella näyttelijällä on jotain kremppaa jossain päin kehoa.
Pian kaikki muut näyttelijät ovat tarpeettomia, kun Juhani osaa kaikkien muiden vuorosanat, muttei välillä omiaan - ainakaan oikeissa kohdissa.
- Emilia
Harjoittelua ei yhtään helpota sekään, että lähes jokaisella näyttelijällä on jotain kremppaa jossain päin kehoa.
Pian kaikki muut näyttelijät ovat tarpeettomia, kun Juhani osaa kaikkien muiden vuorosanat, muttei välillä omiaan - ainakaan oikeissa kohdissa.
- Emilia
Kuiskaajan esittely: Pekka
Olen Pekka, 46 vuotta. Toimin tässä näytelmässä kuiskaajana. Tämä on minulle uutta, mutta oppia ikä kaikki. Olen ammatiltani sekatyömies ja perheellinen.
keskiviikko 8. helmikuuta 2012
"Suriseva yllätys" salkussa ja bling bling-sotaa
Viides harjoitusviikko on lähtenyt käyntiin todella väsyneesti ja jähmeästi. Liekö johtuvan näyttelijöiden muistikapasiteetin täyttymisestä vai luonnonvalottomasta näyttämöstä? Väsymystason voi päätellä Niemen ja Karitan sponttaanista niiaustanssista, jota ohjaaja katseli ihmeissään. Ei tainnut kuulua käsikirjoitukseen. :)
Väsymyksestä kielii myös Riian "otsaan kiinni kasvanut" energiajuomatölkki sekä Mikon täydellisen oikeasti lausuttu vuorosana täydellisen väärässä kohdassa. Tässä vaiheessa ohjaaja totesi, että näyttelijän väsymyksen huomaa siitä, kun luovuus kasvaa (ohjaaja tuijotti Riiaa joka keikutti energiajuoma tölkkiä nenänsä päällä) ja päästi näyttelijät kotia siltä päivältä.
Niemen salkkuun yritetään saada mahdutettua hänen pehmeä puolensa. Huonoimpana ideana tuli "suriseva yllätys". :D Katsotaan ensi-illassa mitä salkusta löytyy. ;)
Niemi on myös törmännyt jonkinlaiseen kateuteen koskien hänen yberhienoja bling bling -strassikenkiään. Riian nahkatakki ja kengät ovat myös herättäneet kateutta. Pian kaikkia asuja joudutaan hankkia kaksin kappalein, että kaikki saa kaikkea. Tosin tässä vaiheessa puvustaja sanoo itsensä irti, jos kaikki roolihahmot näyttävät samalta. Ohjaaja lupasi kaikille nahkaa roolivaatteisiinsa, jos kuiskaaja suostuu olemaan "aatamin asussa". Neuvottelut kuiskaajan kanssa ovat vielä kesken... ;)
Vahingossa tuhottujen energiajuoma tölkkien määrä on tällä hetkellä 3 eikä ole kasvanut tällä viikolla (VIELÄ).
- Emilia ja Piia
Väsymyksestä kielii myös Riian "otsaan kiinni kasvanut" energiajuomatölkki sekä Mikon täydellisen oikeasti lausuttu vuorosana täydellisen väärässä kohdassa. Tässä vaiheessa ohjaaja totesi, että näyttelijän väsymyksen huomaa siitä, kun luovuus kasvaa (ohjaaja tuijotti Riiaa joka keikutti energiajuoma tölkkiä nenänsä päällä) ja päästi näyttelijät kotia siltä päivältä.
Niemen salkkuun yritetään saada mahdutettua hänen pehmeä puolensa. Huonoimpana ideana tuli "suriseva yllätys". :D Katsotaan ensi-illassa mitä salkusta löytyy. ;)
Niemi on myös törmännyt jonkinlaiseen kateuteen koskien hänen yberhienoja bling bling -strassikenkiään. Riian nahkatakki ja kengät ovat myös herättäneet kateutta. Pian kaikkia asuja joudutaan hankkia kaksin kappalein, että kaikki saa kaikkea. Tosin tässä vaiheessa puvustaja sanoo itsensä irti, jos kaikki roolihahmot näyttävät samalta. Ohjaaja lupasi kaikille nahkaa roolivaatteisiinsa, jos kuiskaaja suostuu olemaan "aatamin asussa". Neuvottelut kuiskaajan kanssa ovat vielä kesken... ;)
Vahingossa tuhottujen energiajuoma tölkkien määrä on tällä hetkellä 3 eikä ole kasvanut tällä viikolla (VIELÄ).
- Emilia ja Piia
Viisi viikkoa ensi-iltaan
Viisi viikkoa ensi-iltaan! Ollaan siis suurinpiirtein puolivälissä harjoitusprosessissa. Näyttelijät osaavat tekstin lähes kokonaan, vaikka aluksi heistä tuntui että ei sitä opi ikinä. Kuiskaajasta on tässä vaiheessa suuri apu, kun ei tarvitse käsikirjoitus kädessä enää näyttämöllä pyöriä. Jos tulee unohdus, kuiskaaja auttaa eteenpäin.
Esityksen rakenne ja oma tyylilaji alkaa pikkuhiljaa hahmottua ja roolihenkilöistä on syntymässä uskottavia ja mielenkiintoisia. Vielä on kuitenkin tekemistä meillä kaikilla; niin ohjaamossa kuin lavallakin. Tekniikkaa, valoja ja ääniä on saatu mukaan tukemaan näytelmän maailman rakentumista. Tällä viikolla saimme myös omat lavasteet joten enää ei tarvitse tuijottaa edellisen näytelmän seiniä!
Nyt on tullut myös se vaihe prosessia, joka vaatii sisua kaikilta. Välillä on väsyttävää ja rasittavaa, kun joudutaan hinkkaamaan jotain pientä asiaa paremmaksi ja toisaalta on paljon jo hyviä juttuja valmiina. Kokemus on minulle opettanut, että väsymyksestä huolimatta kannattaa aina keskittyä sataprosenttisesti ja tehdä kaikkensa joka ikisessä harjoituksessa ja joka ikisessä otossa.
Jos tekee asioita vähän sinne päin tai ajattelee, että "kyllä mää jo tän osaan" tai että "minä tiedän kaiken" niin se ei vie näytelmää eikä kehittymistä milliäkään eteenpäin. Nimittäin on aivan eri asia kuvitella että osaa kuin että osaa. Ja teatterissa kukaan ei osaa kaikkea. Ja vaikka oma juttu toimii, niin vastanäyttelijä ja ohjaaja tarvitsee aina apua! Tämä sääntö, eli parhaansa yrittäminen, vie hyvään lopputulokseen, ja tämä pätee myös ohjaajan työssä.
Näitä sääntöjä opetellaan myös meillä kotona. Poikani 2,5 v. sanoi minulle aamulla, kun olin lähdössä töihin "hyvää työpäivää isi ja oo sitte reippaana siellä että et törmäile kehenkään". Vastasin, että "joo, yritän parhaani" :)
- Tuomo 8.2.2012
Esityksen rakenne ja oma tyylilaji alkaa pikkuhiljaa hahmottua ja roolihenkilöistä on syntymässä uskottavia ja mielenkiintoisia. Vielä on kuitenkin tekemistä meillä kaikilla; niin ohjaamossa kuin lavallakin. Tekniikkaa, valoja ja ääniä on saatu mukaan tukemaan näytelmän maailman rakentumista. Tällä viikolla saimme myös omat lavasteet joten enää ei tarvitse tuijottaa edellisen näytelmän seiniä!
Nyt on tullut myös se vaihe prosessia, joka vaatii sisua kaikilta. Välillä on väsyttävää ja rasittavaa, kun joudutaan hinkkaamaan jotain pientä asiaa paremmaksi ja toisaalta on paljon jo hyviä juttuja valmiina. Kokemus on minulle opettanut, että väsymyksestä huolimatta kannattaa aina keskittyä sataprosenttisesti ja tehdä kaikkensa joka ikisessä harjoituksessa ja joka ikisessä otossa.
Jos tekee asioita vähän sinne päin tai ajattelee, että "kyllä mää jo tän osaan" tai että "minä tiedän kaiken" niin se ei vie näytelmää eikä kehittymistä milliäkään eteenpäin. Nimittäin on aivan eri asia kuvitella että osaa kuin että osaa. Ja teatterissa kukaan ei osaa kaikkea. Ja vaikka oma juttu toimii, niin vastanäyttelijä ja ohjaaja tarvitsee aina apua! Tämä sääntö, eli parhaansa yrittäminen, vie hyvään lopputulokseen, ja tämä pätee myös ohjaajan työssä.
Näitä sääntöjä opetellaan myös meillä kotona. Poikani 2,5 v. sanoi minulle aamulla, kun olin lähdössä töihin "hyvää työpäivää isi ja oo sitte reippaana siellä että et törmäile kehenkään". Vastasin, että "joo, yritän parhaani" :)
- Tuomo 8.2.2012
Mitä on yhteisöteatteri?
Lyhyt määritelmä; joku yhteisö tekee teatteria itselleen tärkeästä aiheesta joko itselleen tai yleisölle. Puolivälissä jonnekin -näytelmässä kokkolalaiset työttömät tekevät esityksen työttömyydestä ja työelämästä yhdessä Kokkolan kaupunginteatterin ja Kokkotyö-säätiön kanssa.
Miten tähän ollaan tultu ja missä ollaan menossa?
Näytelmän ideointi alkoi noin vuosi sitten. Kun mietin teatterin teatterin johtajan kanssa tulevaa näytelmää tai aihetta, niin lopulta työttömyys alkoi tuntua hyvältä (siis näytelmän aiheena ☺). Tulimme siihen tulokseen, että on parasta tehdä tämä näytelmä todellisten asiantuntijoiden kanssa, eli siis tekisimme sen työttömien kanssa. Hyvin pian Kokkotyö-säätiö osoittautui oikeaksi yhteistyökumppaniksi. Ensin ajattelin sovittaa erään olemassaolevan näytelmän työttömyyden maailmaan, mutta lopulta siitä tulikin oma uusi tekstinsä.
Elokuussa etsin kiinnostuneita Kokkotyö-säätiöltä ja heitä löytyikin mukavasti. Pienimuotoisen pääsykokeen kautta valitsin ryhmään viisi näyttelijää. Aikaisemmalla näyttelemiskokemuksella ei ollut merkitystä. Tärkeimmät valintakriteerit olivat aito kiinnostus teatteriin ja kyky ja mahdollisuus sitoutua haastaviin aikatauluihin.
Aloitimme näytelmän maailmaan tutustumisen ja syyskuun aikana kirjoitin loppuun käsikirjoituksen, josta lähdimme sitten liikkeelle. Syksyn aikana kokoonnuimme noin parin viikon välein lukemaan näytelmää. Tammikuun yhdeksännestä olemme sitten harjoitelleet arkisin joka päivä kuutisen tuntia. Olemme harjoitelleet "tekemällä oppii" -periaattella, ilman mitään sen kummempia oppitunteja näyttelemisestä. Ensimmäisen kahden viikon perusteella olen tyytyväinen ja näyttelijät ovat päässeet hyvin vauhtiin. Ryhmä tuntuu viihtyvän hyvin yhdessä ja se, jos mikä on teatterin tekemiselle hyvä lähtökohta.
- Ohjaaja Tuomo 22.1.2012
Lyhyt määritelmä; joku yhteisö tekee teatteria itselleen tärkeästä aiheesta joko itselleen tai yleisölle. Puolivälissä jonnekin -näytelmässä kokkolalaiset työttömät tekevät esityksen työttömyydestä ja työelämästä yhdessä Kokkolan kaupunginteatterin ja Kokkotyö-säätiön kanssa.
Miten tähän ollaan tultu ja missä ollaan menossa?
Näytelmän ideointi alkoi noin vuosi sitten. Kun mietin teatterin teatterin johtajan kanssa tulevaa näytelmää tai aihetta, niin lopulta työttömyys alkoi tuntua hyvältä (siis näytelmän aiheena ☺). Tulimme siihen tulokseen, että on parasta tehdä tämä näytelmä todellisten asiantuntijoiden kanssa, eli siis tekisimme sen työttömien kanssa. Hyvin pian Kokkotyö-säätiö osoittautui oikeaksi yhteistyökumppaniksi. Ensin ajattelin sovittaa erään olemassaolevan näytelmän työttömyyden maailmaan, mutta lopulta siitä tulikin oma uusi tekstinsä.
Elokuussa etsin kiinnostuneita Kokkotyö-säätiöltä ja heitä löytyikin mukavasti. Pienimuotoisen pääsykokeen kautta valitsin ryhmään viisi näyttelijää. Aikaisemmalla näyttelemiskokemuksella ei ollut merkitystä. Tärkeimmät valintakriteerit olivat aito kiinnostus teatteriin ja kyky ja mahdollisuus sitoutua haastaviin aikatauluihin.
Aloitimme näytelmän maailmaan tutustumisen ja syyskuun aikana kirjoitin loppuun käsikirjoituksen, josta lähdimme sitten liikkeelle. Syksyn aikana kokoonnuimme noin parin viikon välein lukemaan näytelmää. Tammikuun yhdeksännestä olemme sitten harjoitelleet arkisin joka päivä kuutisen tuntia. Olemme harjoitelleet "tekemällä oppii" -periaattella, ilman mitään sen kummempia oppitunteja näyttelemisestä. Ensimmäisen kahden viikon perusteella olen tyytyväinen ja näyttelijät ovat päässeet hyvin vauhtiin. Ryhmä tuntuu viihtyvän hyvin yhdessä ja se, jos mikä on teatterin tekemiselle hyvä lähtökohta.
- Ohjaaja Tuomo 22.1.2012
perjantai 3. helmikuuta 2012
Neljäs harjoitusviikko: Kama Sutraa ja käsidesiä
Tänään on saatu näytelmän neljäs harjoitusviikko päätökseensä. Tällä viikolla on keskitytty näytelmän toiseen puoliskoon. Sen ensimmäinen läpiveto tehtiin tänään. Läpivetoa ennen kävi Kokkotyö-säätiön lehtipuolelta kuvaaja ottamassa kuvia säätiön henkilökuntalehteä varten ja osa kuvista tullaan varmaan näkemään täällä blogissakin. On se vaan hyvä, että on työkavereita, joille voi panikoida niinkin tärkeästä asiasta kuin, että onko mun hiukset nyt varmasti hyvin, kun kuvakin otetaan!
Mulle on tullut suurena ja varsin hauskana yllätyksenä se aiheiden määrä, mitä yhden päivän harjoituksissa voidaan käydä läpi. Yhteen päivään voi mahtua kaikkea työttömästä nakista (tähän asti muuten harjoituksissa nakkia on tuurannut tuuraukseen työllistetty kuulakärkikynä) Kama Sutraan. :D Miten Kama Sutra saadaan tungettua työttömyydestä kertovan näytelmän harjoituksiin? Helposti! Tuomo ohjeisti yhtä näyttelijää jotakuinkin tähän tyyliin: "Ota sellainen asento, sellainen kamasutramainen ja joka näyttäisi tosi hankalalta ja epämukavalta..." Juu, meillä ON huumorintajuinen ohjaaja. :D
Koska tällä viikolla sattui niin ikävästi, että tämä huumorintajuinen ohjaajamme sairastui kuumeeseen, saimme työviikon puolessa välissä lämpiöön käsien desinfiointiainetta ja ohjeistuksen sen käytöstä virustaudin leviämisen torjumisessa. Eli käsidesin bakteereita ja viruksia torjuvan vaikutuksen voimin siis etiäpäin!
Ensi viikolla olisi tarkoitus mennä ensimmäistä kertaa koko näytelmä läpi. Päivittelen tänne miten tässä käy. :)
- Piia
Mulle on tullut suurena ja varsin hauskana yllätyksenä se aiheiden määrä, mitä yhden päivän harjoituksissa voidaan käydä läpi. Yhteen päivään voi mahtua kaikkea työttömästä nakista (tähän asti muuten harjoituksissa nakkia on tuurannut tuuraukseen työllistetty kuulakärkikynä) Kama Sutraan. :D Miten Kama Sutra saadaan tungettua työttömyydestä kertovan näytelmän harjoituksiin? Helposti! Tuomo ohjeisti yhtä näyttelijää jotakuinkin tähän tyyliin: "Ota sellainen asento, sellainen kamasutramainen ja joka näyttäisi tosi hankalalta ja epämukavalta..." Juu, meillä ON huumorintajuinen ohjaaja. :D
Koska tällä viikolla sattui niin ikävästi, että tämä huumorintajuinen ohjaajamme sairastui kuumeeseen, saimme työviikon puolessa välissä lämpiöön käsien desinfiointiainetta ja ohjeistuksen sen käytöstä virustaudin leviämisen torjumisessa. Eli käsidesin bakteereita ja viruksia torjuvan vaikutuksen voimin siis etiäpäin!
Ensi viikolla olisi tarkoitus mennä ensimmäistä kertaa koko näytelmä läpi. Päivittelen tänne miten tässä käy. :)
- Piia
Tähän asti tapahtunutta
Puolivälissä jonnekin-näytelmässä oli alunperin roolit viidelle esiintyjälle. Prosessin edistyessä pari näyttelijää on jäänyt pois. Heistä toisen rooliin etsittiin uusi näyttelijä mutta toisen rooli jätettiin näytelmästä kokonaan pois. Neljän hengen ryhmä on ohjaaja Tuomon johdolla tähän asti tutustunut tekstiin ja myös teknistä puolta on harjoiteltu eli sitä, mitä lavalla tapahtuu ja miten ne tapahtuvat. Muutama kommelluskin on matkalle mahtunut; esimerkkinä mainittakoon vahingossa rikki tallatun energiajuomatölkin tapaus.
Kolmannella viikolla keskityttiin tekstin ensimäiseen puoleen ja se mentiin ensimmäistä kertaa kokonaan läpi kolmannen viikon lopulla. Myös puvustusta on tehty eli roolihahmoille on sovitettu erilaisia asuja ja asusteita. Näyttelijät saivat myös itse keksiä taustatarinat esittämilleen rooleille. Niihin voi tutustua täällä blogissa.
Ryhmähenki on hyvä ja paljon on yhdessä naurettu. Vaikka teatterin tekemisen vaikeus tuli yllätyksenä allekirjoittaneelle, on se hyvän huumorintajun omaavan ohjaajan ja kanssanäyttelijöiden seurassa ollut myös todella hauskaa! :D
- Piia
Kolmannella viikolla keskityttiin tekstin ensimäiseen puoleen ja se mentiin ensimmäistä kertaa kokonaan läpi kolmannen viikon lopulla. Myös puvustusta on tehty eli roolihahmoille on sovitettu erilaisia asuja ja asusteita. Näyttelijät saivat myös itse keksiä taustatarinat esittämilleen rooleille. Niihin voi tutustua täällä blogissa.
Ryhmähenki on hyvä ja paljon on yhdessä naurettu. Vaikka teatterin tekemisen vaikeus tuli yllätyksenä allekirjoittaneelle, on se hyvän huumorintajun omaavan ohjaajan ja kanssanäyttelijöiden seurassa ollut myös todella hauskaa! :D
- Piia
keskiviikko 1. helmikuuta 2012
Näyttelijän esittely: Piia
Nimi: Piia
Rooli: Karita
Ikä: 33
Asuinpaikka: Kokkola
Perhe: Aviomies, kaksi saksanpaimenkoiraa, kaksi hamsteria, äiti, isä, isosisko ja pikkuveli
Koulutus: Tradenomi (International Bachelor of Business and Administration)
Ammatti: Työtön
Harrastukset: Koirat, hamsterit, lukeminen, kirjoittaminen, käsityöt, elokuvat, vesijumppa ja nallekarhujen keräily
Inhokit: Sukkapyykki ja kalakeitto
Lempi lainaus: "Rakkaus on musta ruskein merkein."
Rooli: Karita
Ikä: 33
Asuinpaikka: Kokkola
Perhe: Aviomies, kaksi saksanpaimenkoiraa, kaksi hamsteria, äiti, isä, isosisko ja pikkuveli
Koulutus: Tradenomi (International Bachelor of Business and Administration)
Ammatti: Työtön
Harrastukset: Koirat, hamsterit, lukeminen, kirjoittaminen, käsityöt, elokuvat, vesijumppa ja nallekarhujen keräily
Inhokit: Sukkapyykki ja kalakeitto
Lempi lainaus: "Rakkaus on musta ruskein merkein."
Näyttelijän esittely: Emilia
Nimi: Emilia
Rooli: Niemi
Ikä: 22
Syntymäpaikka: Kokkola
Asuinpaikka: Kokkola
Perhe: Avomies, äiti, isä ja pikkuveli
Koulutus: Kauppaopisto 2½ vuotta. Nyt sosiaali- ja terveysalan sekä humanistisen ja kasvatusalan valmentavat opinnot 1 vuotta
Ammatti: Työtön/opiskelija
Rooli: Niemi
Ikä: 22
Syntymäpaikka: Kokkola
Asuinpaikka: Kokkola
Perhe: Avomies, äiti, isä ja pikkuveli
Koulutus: Kauppaopisto 2½ vuotta. Nyt sosiaali- ja terveysalan sekä humanistisen ja kasvatusalan valmentavat opinnot 1 vuotta
Ammatti: Työtön/opiskelija
Näyttelijän esittely: Juhani
Nimi: Juhani
Rooli: Mikko
Ikä: 25
Kotipaikka: Kokkolan Koivuhaka
Olen 25-vuotias nuorimies ja asun Kokkolassa Koivuhaassa. Olen kokeillut jo montaa työtä ja sen jälkeen siirryin teatteriin kokeilemaan haastavaa työtä, eli näyttelemistä. Siitä minulla on jo kokemusta jonkin verran kouluajoilta asti. Luonteeltani olen rauhallinen, avoin ja sosiaalinen sekä tulen kaikkien kanssa toimeen todella hyvin. Huumorilla mennään eteenpäin ja pakko myöntää, että olen aina halukas kokeilemaan uusia haasteita. Jos mitään ei yritä, mitään kokemusta ei voi saada. Olen muutenkin kokenut elämässäni todella paljon, mikä myös antaa paljon tälle työlle sekä muille ihmisille.
Rooli: Mikko
Ikä: 25
Kotipaikka: Kokkolan Koivuhaka
Olen 25-vuotias nuorimies ja asun Kokkolassa Koivuhaassa. Olen kokeillut jo montaa työtä ja sen jälkeen siirryin teatteriin kokeilemaan haastavaa työtä, eli näyttelemistä. Siitä minulla on jo kokemusta jonkin verran kouluajoilta asti. Luonteeltani olen rauhallinen, avoin ja sosiaalinen sekä tulen kaikkien kanssa toimeen todella hyvin. Huumorilla mennään eteenpäin ja pakko myöntää, että olen aina halukas kokeilemaan uusia haasteita. Jos mitään ei yritä, mitään kokemusta ei voi saada. Olen muutenkin kokenut elämässäni todella paljon, mikä myös antaa paljon tälle työlle sekä muille ihmisille.
Näyttelijän esittely: Noora
Nimi: Noora
Rooli: Riia
Ikä: 21
Syntymäpaikka: Kokkola
Koulutus: Elintarvikealan työntekijä
Perhe: Mies, tytär, äiti, isä, kuusi vanhempaa sisarusta
Harrastukset: Musiikki/karaoke, shoppailu, elokuvat, liikunta
Rooli: Riia
Ikä: 21
Syntymäpaikka: Kokkola
Koulutus: Elintarvikealan työntekijä
Perhe: Mies, tytär, äiti, isä, kuusi vanhempaa sisarusta
Harrastukset: Musiikki/karaoke, shoppailu, elokuvat, liikunta
Ohjaaja: Tuomo Kemppainen
Teatteri-ilmaisun ohjaaja, näyttelijä ja näytelmäkirjailija
Kotoisin Paltamosta
Asuu Ykspihlajassa
Kengännumero 46
Mitä on yhteisöteatteri?
Lyhyt määritelmä; joku yhteisö tekee teatteria itselleen tärkeästä aiheesta joko itselleen tai yleisölle. Puolivälissä jonnekin -näytelmässä kokkolalaiset työttömät tekevät esityksen työttömyydestä ja työelämästä yhdessä Kokkolan kaupunginteatterin ja Kokkotyö-säätiön kanssa.
Miten tähän ollaan tultu ja missä ollaan menossa?
Näytelmän ideointi alkoi noin vuosi sitten. Kun mietin teatterin teatterin johtajan kanssa tulevaa näytelmää tai aihetta, niin lopulta työttömyys alkoi tuntua hyvältä (siis näytelmän aiheena ☺). Tulimme siihen tulokseen, että on parasta tehdä tämä näytelmä todellisten asiantuntijoiden kanssa, eli siis tekisimme sen työttömien kanssa. Hyvin pian Kokkotyö-säätiö osoittautui oikeaksi yhteistyökumppaniksi. Ensin ajattelin sovittaa erään olemassaolevan näytelmän työttömyyden maailmaan, mutta lopulta siitä tulikin oma uusi tekstinsä.
Elokuussa etsin kiinnostuneita Kokkotyö-säätiöltä ja heitä löytyikin mukavasti. Pienimuotoisen pääsykokeen kautta valitsin ryhmään viisi näyttelijää. Aikaisemmalla näyttelemiskokemuksella ei ollut merkitystä. Tärkeimmät valintakriteerit olivat aito kiinnostus teatteriin ja kyky ja mahdollisuus sitoutua haastaviin aikatauluihin.
Aloitimme näytelmän maailmaan tutustumisen ja syyskuun aikana kirjoitin loppuun käsikirjoituksen, josta lähdimme sitten liikkeelle. Syksyn aikana kokoonnuimme noin parin viikon välein lukemaan näytelmää. Tammikuun yhdeksännestä olemme sitten harjoitelleet arkisin joka päivä kuutisen tuntia. Olemme harjoitelleet "tekemällä oppii" -periaattella, ilman mitään sen kummempia oppitunteja näyttelemisestä. Ensimmäisen kahden viikon perusteella olen tyytyväinen ja näyttelijät ovat päässeet hyvin vauhtiin. Ryhmä tuntuu viihtyvän hyvin yhdessä ja se, jos mikä on teatterin tekemiselle hyvä lähtökohta.
- Ohjaaja Tuomo 22.1.2012
Rooliesittely: Karita
Ikä: 25
Perhe: Rikkaat vanhemmat, tasaisin väliajoin vaihtuva miesystävä ja chihuahua-uros Prince
Koulutus: Ylioppilas
Ammatti: Tuotantosihteeri isin omistamassa osakeyhtiössä
Harrastukset: Shoppailu, korut, ehostus, sisustaminen ja ulkomaanmatkailu
Inhokit: Halvat hajuvedet, työttömät ja muut luuserit, pomon vihjailut
Idoli: Paris Hilton
Haave: Nopea nousujohteinen ura
Motto: Kaikkea saa. Rahalla.
Karita on varakkaiden vanhempiensa ainoa silmäterä. Hän on aina saanut kaiken haluamansa ilman suurempaa vaivannäköä. Ammattitaidon puutteestaan huolimatta Karita on onnistunut luomaan nousujohteisin uran isinsä omistamassa osakeyhtiössä. Karitan päämääränä on päästä keinoja kaihtamatta ylimpään johtoportaaseen. Karitan ylenemisen tiellä on talousjohtaja Niemi, jonka eriskummallisia edesottamuksia hän on tottunut hoitamaan. Karitan kiusana on Niemen ajoittaiset kännipäissään tehdyt vihjailut.
Karitalle status ja sen ulkoiset merkit ovat tärkeitä. Hän asuu vaihtuvan miesystävänsä ja chihuahuauros Princen kanssa omakotitalossa vauraalla alueella ja ajaa punaisella Audi A3:lla. Karitan silmissä köyhiä, työttömiä tai muita luusereita ei ole olemassakaan.
Rooliesittely: Niemi
Ikä: 29
Syntymäpaikka: Helsinki
Asuinpaikka: Kokkola
Perhe: Isä ja äiti
Koulutus: Kauppaoppilaitoksesta valmistunut ylioppilasmerkonomi sekä tradenomi
Ammatti: Talousjohtaja Nousiaisen osakeyhtiössä
Inhokit: Saamattomat ihmiset ja pyrkyrit
Haave: Omistaa oma firma ja top secret Karita
Motto: Maailma pyörii rahalla
Niemi on kovasta ulkokuorestaan huolimatta hyvin epävarma itsestään, seksuaalisesta suuntautumisestaan ja tunteistaan varsinkin Karitaa kohtaan.
Katariina elää elämänsä kulta-aikaa, ainakin näennäisesti...
Rooliesittely: Mikko
Ikä: 30+
Ammatti: Pitkäaikaistyötön
Koulutus: Metsuri
Mikko on luonteeltaan harkitseva ja paljon kokenut metsuri, joka on joutunut työttömäksi, kun kaiken maailman koneet on tullut viemään sen työn, minkä Mikko on tehnyt menneisyydessä ihan vain ruumiillisesti. Mikko on vanhan kansan ihminen, joka ei ymmärrä yhtään mitään nykyajan hömpötyksistä. Mikon perhe on jo kauan elänyt luonnon antimilla ja saanut kaiken luonnosta. Mikon isä on toiminut sahalla pomona pitkän ajan ja ollut aina päämiehenä siellä. Mikko on ottanut paljon oppia isältään ja alkanut elää isän tahtojen mukaan ja jatkanut tämän uranuurtavaa työtä.
Kun Mikko muutti pois kotoa 19-vuotiaana, hän sai töitä monestakin eri firmasta. Mutta nykyajan pomojen takia Mikko joutui työttömäksi ja odottaa, että pääsisi takaisin metsurin hommiin ja työelämään. Ainoa tuki tässä toivottomassa tilanteessa tulee toiselta työttömältä, nuorelta Riia-tytöltä. Molemmat pystyvät tukemaan toisiaan. Vaikka Mikko on vasta vähän yli 30-vuotias, hän on kokenut niin monet työelämän uhat ja vastoinkäymiset. Hän ei osaa oikein samaistua toiseen samanlaisessa tilanteessa olevaan ihmiseen, jolla voi olla paljon enemmänkin annettavaa Mikolle.
Rooliesittely: Riia
Ikä: 22
Ammatti: Nuorisotyötön
Lempi juoma: Battery energy drink
Minua ärsyttää eniten: Epäoikeudenmukaisuus ja se, ettei kaikkia ihmisiä kohdella tasa-arvoisesti.
Perhe: Äiti kuollut onnettomuudessa Riian ollessa 10-vuotias, isä ja uusi naisystävä asuvat Ruotsissa, samoin isoveli.
Motto: Huominen on aina tulevaisuutta.
Missä asun: Mulla on oma kämppä. Vuokra parisataa kuussa ja asunto on aika surkee läävä.
Mitä pelkään: Sitä että jään yksin.
Musiikkimaku: Kaikki laidasta laitaan
Mieluisin satuhahmo: Tuhkimo, ku ei silläkää mee hyvi.
Haaveeni on: Että jonain päivänä saisin olla vakituisessa työsuhteessa ja palkkavaatimuksia ei ole, kunhan vain tulisi toimeen.
Keksintö jota ilman en voi elää: Mun superhieno pelikännykkä.
Mitkä asiat ovat maailmassa huonosti: Se kun työttömiä ja nälkäänäkeviä on niin paljon.
Aikaisempi koulu yms. kokemus: Ensikosketukseni työelämään oli peruskoulussa palkattomalla TET-jaksolla. Tuohon aikaan treenasin SM-tasolla kilpaurheilussa, joten kesät meni leireillä. Opiskelin ammattikoulun maalarilinjalla, jonka aikana olin töissä ilmaisena harjoittelijana yli vuoden. Valmistuttuani olen tehny kaksi puolen vuoden Kelan tukemaa työvoimatoimiston työharjoittelua, joiden välissä kävin armeijan. Työpaikkaa olen yrittänyt saada ilman tulosta, joten olen väsynyt yrittämään. Nykyään työelämä on sellaista, että pitkää uraa tehneet vievät vapaana olevat työpaikat pelkästään jo pitkällä työkokemuksella, ja me kokemattomat jäämme ilman.
Puolivälissä jonnekin -runo
Liikumme koko ajan, hetket katoavat ja aika kuluu.
Mistä olemme tulossa ja minne olemme menossa.
Mitä tähän mennessä on tapahtunut ja mitä on vielä kokematta.
Mistä kaikki on alkanut ja mihin kaikki päättyy.
Olemme matkalla, mutta emme vielä tiedä minne, emme osaa etukäteen aavistaa.
Olemme puolivälissä jonnekin.
Puolimatkassa tuntemattomaan.
Tulevaisuus näyttää minne tiemme vie.
Emme saa aikaa pysähtymään, kaikki mikä on tapahtuakseen tapahtuu.
Meidän on tyydyttävä kohtaloomme, joka on meille etukäteen kirjoitettu.
Olemme matkalla tulevaisuuteen.
Mennyttä emme voi muuttaa, mutta tulevaisuus on vielä edessä.
-Noora
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)