Viime viikko oli allekirjoittaneelle aika rankka harjoitusviikko johtuen flunssasta. Tämän takia Karitan yleisin vuorosana oli ilmoitus: "Mä meen niistämään!" Onneksi tämän viikon alkuun mennessä flunssa on jo helpottanut. :)
Vaikka harjoittelu näin ei-ammattilaiselle on haastavaa, on teatterista ja tästä meidän porukasta tullut ainakin mulle todella tärkeä. Ihan kaiholla ajattelen jo sitä aikaa, kun tämä kaikki on ohi. Flunssasta huolimatta, oli viime viikolla jotenkin mahtava fiilis tulla teatteriin ja kavuta portaat Katariinan kamariin. Koska satuin perjantaina olemaan ekana paikalla, oli pukutilat vielä hämärät. Oli kiva sytytellä rauhassa valot ja odottaa milloin porukka tulee paikalle. Silloin tajusin, kuinka kivaa on tulla harjoituksiin. :)
Tulevaisuudessa mua jännittää eniten yleisön edessä suoriutuminen. Unohdanko vuorosanat? Kompastunko? Tiputanko jotain? Kaikista näistä huolimatta uskon, että tästä meidän näytelmästä tulee upea ja onnistunut. On ollut mahtavaa seurata muiden näyttelijöiden työskentelyä ja nähdä miten pikkuhiljaa roolihenkilöt "astuvat esille". Tuntuu hienolta, kun toiset onnistuvat ja kun on ollut hankalia kohtia, itsekin mielessään oikein pinnistelee mukana ja tsemppaa toisia, jotta kuvio saadaan toimimaan. :)
Mulle vaikeinta on ollut ymmärtää roolihenkilöäni Karitaa. Mun kokemukseni mukaan häntä ei ole helppo näytellä, mutta pikkuhiljaa olen alkanut saada kiinni roolistani. Vaikeimpiin kohtiin löytyi yllättävä apukeino nimittäin hanskat! Näin tuli opittua sekin, että puvustuksella on tärkeä osa roolin luomisessa. Mä vaan elän nyt toivossa, että saisin ohjaajan ja puvustajan puhuttua ympäri siihen, että saisin Karitan hanskoihin vähän glitteriä... Siis niinku ihan vähäsen vaan... :D Tuomo ei varmaan olekaan kuullut yhtään liikaa mun glitteritoiveita. Mitä nyt tuumasi, että laitettaisko metsurillekin vähän kimaletta työhanskoihin... :D
Vahingossa rikkottujen energiajuomatölkkien saldo on tällä hetkellä 6.
- Piia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti