Viimeisin työviikko on ollut melkoista vilinää. Uusia asioita on opeteltu ja totuteltu tosissaan yleisön läsnäoloon. Heti viikon alussa pääsimme kokeilemaan maskeerausta. Opettelimme maskeeraaja Paulan opastuksella tekemään itse pohjustuksen ja silmämeikin. Mulle uutena asiana tuli peruukin käyttäminen ja siinä Paula mua auttaa aina. Lisäksi Paula viimeistelee meikkini. Samoin hän viimeistelee Emilian maskeerauksen ja Nooran meikin. Juhanin ei tarvitse näistä asioista huolehtia. Hän on jo useamman kuukauden kasvattanut itselleen omaa meikkiään eli partaansa.
Meillä on ollut kolme yleisöläpimenoa. Ensimmäinen niistä oli mulle jännittävin, koska oma mieheni oli yleisön juokossa. Läheiset ja tutut ovat todellakin kaikkein jännittävintä yleisöä. Mieheni kertoi, että häntä jännitti myös mun puolesta mutta hyvin kuulemma meni. :)
Kahdessa ensimmäisessä läpimenossa ensimmäisen puoliskon rytmi oli meiltä hukassa. Sitä sitten harjoiteltiin ja perjantain läpimenossa homma luisti jälleen. Perjantaina meillä oli paljon tuttuja yleisössä, koska mm. Kokkotyö-säätiöltä oli porukkaa katsomassa esitystä. Tuntui aivan mahtavalta, kun yleisö oli tosi hyvällä energialla mukana ja näytelmän huumori upposi heihin täysillä. :) Yleisön positiivinen mukanaolo tukee meidän työtämme lavalla.
Keskiviikkona kävi kuvaaja ottamassa viralliset kuvat. Mulle iski hieman kameraujous mutta ei se auttanut kuin vaan näytellä kameran räpsiessä kuvia. Kaikkein haastavinta oli huutaa kameralle, jotta saataisiin hyvä otos eräästä Karitan kohtauksesta. Kuva onnistui sen verran hyvin, että tuumasin Tuomolle, että mä voisin keksiä sille käyttöä näytelmän jälkeenkin. Nimittäin aina, kun tuo rakas siippa tekee jotain, mitä ei olisi kannattanut tehdä, voin vaan ottaa kuvan esille ja näyttää, mitä mieltä olen asiasta. ;) Se on win-win tilanne. Mä saan ilmaista mielipiteeni ja mies säästyy nalkutukselta. :D
Julkisuuteen pääsimme tutustumaan torstaina, kun median edustajia oli paikalla infotilaisuudessa. Mä pääsin myös telkkariin. :) Oli kiva saada kertoa, että mä tosiaan elän nyt yhtä unelmaani. Siitä iso kiitos kuuluu Tuomolle. :) Hän on ollut toden totta aivan mahtava ohjaaja ja auttanut meitä saavuttamaan sellaista, johon emme uskoneet pystyvämme. On vaikea kuvailla muille miten paljon tämä on merkinnyt meille kaikille näyttelijöille. Mulle se on tuonut lisää uskoa itseeni, että musta on vielä johonkin. Täytyy myöntää, että olen aika ylpeä itsestäni ja niin on lähipiirinikin! :)
Tapahtumarikas viikko on aiheuttanut väsymystä meille kaikille joten viikonlopun alkaminen oli helpotus. Teatteriala on kovaa työtä, josta glamour on aika kaukana. Silti kovasta työstä, jännityksestä yms. huolimatta tämä on ollut mahtavaa ja hauskaa. :)
Lauantaina saimme viettään mukavan illan Emilian kotona 3/4 karonkkan merkeissä. :)
Tänään sunnuntaina mun suunnitelmiin kuuluu löhöily ja voimien kerääminen ensi viikkoa varten. Ennen pelkästään jännitin ensi-iltaa. Nyt edelleen jännitän mutta myös odotan ensi-iltaa. Yleisöä vartenhan me tässä olemme monta kuukautta töitä paiskineet. Tarkoitus on myös ollut tehdä Tuomosta työtön eli kun näytelmä on valmis, ohjaajan työ on ohi! Lohdutin tätä meidän tulevaa työtöntä kertomalla, että työtön ohjaaja sopii ihan hyvin näytelmämme teemaan. ;)
Vahingossa rikottujen energiajuomatölkkien määrä on noussut seitsemällä eli on nyt 18. Tahallaan rikottujen salkkujen saldo on pysynyt samana. Samoin vahingossa rikottujen silmälasien.
- Piia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti